Perrig Quemeneur (Team Europcar), Jérémy Roy (FDJ) ja Lieuwe Westra (Vacansoleil) lähtivät irtiottoon heti etapin alussa. Heidät tavoitettiin 19 kilometriä ennen maalia. Vajaan kymmenen kilometrin päässä maalista tapahtui kolari, jossa oli mukana muun muassa Alberto Contador. Viimeisillä kilometreillä tapahtui toinen kolari, jossa oli mukana muita ennakkosuosikkeja (kuten Andy Schleck), mutta tähän kolariin joutuneet eivät menettäneet aikaa kokonaiskilpailussa, sillä sääntöjen mukaan viimeisen kolmen kilometrin aikana kolaroivat saavat saman ajan kuin se ryhmä, jossa he kolaroidessaan ajoivat.[1]
Fabian Cancellara yritti ratkaisua etapin päättäneessä Mont des Alouettes'n nousussa, mutta Philippe Gilbert ohitti hänet melko helposti. Hän voitti etapin kolmen sekunnin erolla Cadel Evansiin, Thor Hushovd oli kolmas. Contador hävisi Gilbertille minuutin ja 20 sekuntia.[1]
Garmin-talli saavutti kaikkien aikojen ensimmäisen etappivoittonsa Ranskan ympäriajossa voitettuaan 23 kilometrin joukkueaika-ajon neljän sekunnin erolla BMC Racing Teamiin. Garmin-Cervélon Thor Hushovd nousi kokonaiskilpailun johtoon.[2]
Tyler Farrar saavutti uransa ensimmäisen etappivoiton Ranskan ympäriajossa kukistettuaan massakiriin päättyneellä etapilla toiseksi sijoittuneen Romain Feillun puolella pyöränmitalla. Voiton avaimena oli Garmin-Cervélo-joukkueen hyvin onnistunut vetotyö. Farrar omisti voittonsa Italian ympäriajossa kuolleelle ystävälleen Wouter Weylandtille.[3]
Imanol Erviti (Movistar), Johnny Hoogerland (Vacansoleil-DCM), Gorka Izagirre (Euskaltel-Euskadi), Blel Kadri (Ag2r La Mondiale) ja Jérémy Roy (FDJ) lähtivät irtiottoon yhdeksän kilometrin ajon jälkeen. Ero pääjoukkoon kasvoi enimmillään lähes viiteen minuuttiin, mutta pääjoukko tavoitti irtiottoryhmän muutama kilometri ennen maalia.[4]
Etappi päättyi 1,7 kilometrin mittaiseen Mûr de Bretagnen nousuun. Philippe Gilbert yritti ratkaisua 500 metrin päässä maalista, muttei onnistunut. Alberto Contador aloitti kirin 300 metriä ennen maalia, mutta Cadel Evans vastasi ja ohitti hänet. Contador saavutti Evansia vielä lopussa, muttei aivan ehtinyt edelle. Tämä oli Evansin ensimmäinen maantie-etapin voitto Ranskan ympäriajossa. Thor Hushovd säilyi kokonaiskilpailun johdossa tultuaan Evansin kanssa samalla ajalla maaliin.
[4]
Anthony Delaplace (Saur-Sojasun), José Iván Gutiérrez (Movistar), Sébastien Turgot (Europcar) ja Tristan Valentin (Cofidis) lähtivät irtiottoon etapin alkuvaiheessa. Heidät tavoitettiin 45 kilometriä ennen maalia, ja 32 kilometrin päässä maalista lähtivät irti Jérémy Roy (FDJ) ja Thomas Voeckler (Europacar). Voeckler yritti ratkaisua muutama kilometri ennen maalia, mutta pääjoukko tavoitti hänet kuten aiemmin Royn. Loppukirissä järjestys vaihtui useaan otteeseen, lopulta Mark Cavendish onnistui voittamaan uransa kuudennentoista etapin Ranskan ympäriajossa.[5]
Mark Cavendish saavutti uransa 17:nnen etappivoiton Ranskan ympäriajossa kukistettuaan loppukirissä Alessandro Petacchin ja André Greipelin. Kokonaiskilpailun ennakkosuosikkeihin kuulunut Bradley Wiggins joutui keskeyttämään murrettuaan kolarin seurauksena solisluunsa.[7]
Ranskan keskiylängöllä ajetulla kahdeksannella etapilla lähti yhdeksän pyöräilijän ryhmä irtiottoon kahdeksan kilometrin ajon jälkeen. Heistä Rui Costa, Cyril Gautier, Christophe Riblon ja Tejay van Garderen olivat kärjessä vielä kuusi kilometriä ennen maalia. Gautier yritti ensin ratkaisua, mutta Costa vastasi ja pääsi irtiottoon. Pääjoukosta karannut Aleksandr Vinokurov tavoitti häntä etapin loppuvaiheessa, muttei onnistunut. Philippe Gilbert kiri lopulta etapin kakkoseksi. Thor Hushovd tuli maaliin samalla ajalla Cadel Evansin kanssa, ja säilytti johtajan keltaisen paidan.[8]
36 kilometrin päässä maalista myös kärkiryhmässä tapahtui onnettomuus, kun Ranskan television kuvausauto törmäsi Juan Antonio Flechaan, joka puolestaan kaatoi Johnny Hoogerlandin. Molemmat pystyivät haavoistaan huolimatta jatkamaan kilpailua, mutta putosivat kärkiryhmästä. Luis León Sánchez voitti etapin kukistettuaan loppukirissä Thomas Voecklerin ja Sandy Casarin. Voeckler siirtyi kokonaiskilpailun johtoon ensimmäisen kerran vuoden 2004 jälkeen.[9].
11. etapin irtiottoryhmään kuuluivat Lars Boom (Rabobank), Mickael Delage (FDJ), Jimmy Engoulvent (Saur-Sojasun), Andri Hrivko (Astana), Ruben Perez (Euskaltel-Euskadi) ja Tristan Valentin (Cofidis). Pääjoukon lähestyessä Boom yritti ratkaisua noin viiden kilometrin päässä maalista, mutta hänet tavoitettiin 2,2 kilometriä ennen maalia. Mark Cavendish voitti uransa 18. etapin Ranskan ympäriajossa kukistettuaan loppukirissä André Greipelin.[11]
