Altair-231

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Estradin-230)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Altair-231
Soitinryhmä analoginen syntetisaattori
Alkuperämaa / ‑alue Neuvostoliitto
Soittimen ääniala kolme ja puoli oktaavia (F–C)
Liittyvä musiikin tyylilaji elektroninen musiikki
Samankaltaisia soittimia Aelita, Alisa, Elektronika, Estradin-230, Junost, Lell, Polivoks, RITM, RMIF

Altair-231 (myös Estradin Altair, venäjäksi Альтаир Эстрадин) on neuvostoliittolainen monofoninen analogisyntetisaattori, jota Ukrainan Žitomirissa toiminut Estradin-tehdas valmisti vuosina 1983–1984.[1][2] Se on jatkokehitelmä aiemmasta Estradin–230-syntetisaattorista. Soittimet ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan identtiset, mutta ulkonäöltään selvästi erilaiset.[3] Laitteistoarkkitehtuurin ja toiminallisuuden puolesta kumpikin on lähes täydellinen kopio amerikkalaisesta Minimoog-syntetisaattorista. Altair-231:n kohdalla myös käyttöliittymä ja ulkonäkö ovat lähes identtiset Minimoogin kanssa. Neuvostovalmisteisten komponenttien vuoksi soittimen äänimaailma ja säätimien toiminta eroavat kuitenkin esikuvistaan hieman.[1][3] Lisäksi soitin pysyy vireessä varhaisia Minimoogeja paremmin.[1]

Neuvostomuusikoiden keskuudessa oli kysyntää Minimoogin kaltaiselle soittimelle, mutta länsielektroniikan maahantuonti oli hyvin vähäistä. Markkinoille ilmaantui 1980-luvulla erilaisia kotimaista tuotantoa olevia syntetisaattoreja. Jotkin niistä olivat paikallisten insinöörien alusta loppuun suunnittelemia ja poikkesivat siten selvästi länsimaisista esikuvistaan. Estradinin tehtailla sen sijaan päädyttiin jäljittelemään Minimoogia mahdollisimman tarkasti.[4] Vuosina 1981–1985 tehdas valmisti Estradin–230-syntetisaattoria, joka oli jopa neuvostoliittolaiseksi syntetisaattoriksi erittäin suurikokoinen ja painava. Sen käyttöliittymä oli englanninkielinen. Altair-231 oli jatkokehitelmä 230:stä – tekniikaltaan ja toiminnoiltaan identtinen, mutta kooltaan pienempi ja ulkomuodoltaan värikkäämpi. Lisäksi Altair-231:n käyttöliittymä on venäjänkielinen.[3][5]

Altair-231:n toimintaperiaate on vähentävä synteesi. Siinä on kolme oskillaattoria, jotka kykenevät tuottamaan kohinaa ja yleisimpiä aaltomuotoja. Kolmatta oskillaattoria voi käyttää äänen tuottamisen ohella myös signaalin moduloimiseen.[1][6] Monesta neuvostosyntetisaattorista poiketen[7] sekä Estradin-230:ssa että Altair-231:ssä on koskettimiston lisäksi pitch bend.[1][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Altair Estradin 231 Encyclotronic: Electronic Music Archive. Arkistoitu 28.10.2019. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Altair Estradin - 231 Museum of Soviet Synthesizers. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c SOVIET SYNTHS FROM MARS – The Formanta Polivoks: Dirty and Menacing Samples from Mars. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Reid, Gordon: Formanta Polivoks Synthesizer: The Story Of The Polivoks Sound on Sound. heinäkuu 2010. Arkistoitu 8.6.2015. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Estradin-230 Encyclotronic: Electronic Music Archive. Arkistoitu 28.10.2019. Viitattu 28.10.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Altair 231 Russian Vintage Synthesizers. Oocities (Geocities archive). Viitattu 28.10.2019.
  7. ↑ Esim. Aelita, Polivoks ja Alisa 1377.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Altair-231&oldid=22452744”