Aelita (syntetisaattori)
| Aelita | |
|---|---|
 |
|
| Soitinryhmä | analoginen syntetisaattori |
| Alkuperämaa / ‑alue | Neuvostoliitto |
| Soittimen ääniala | kolme ja puoli oktaavia (F–C) |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | elektroninen musiikki |
| Samankaltaisia soittimia | Alisa, Altair-231, Elektronika, Estradin-230, Junost, Lell, Polivoks, RITM, RMIF |
.jpg)
Aelita (myös Murom Aelita, venäjäksi Аэлита) on monofoninen analogisyntetisaattori, jota valmistettiin Neuvostoliitossa 1980-luvulla.[1][2] Aelita muistuttaa toiminnoiltaan ja arkkitehtuuriltaan amerikkalaista Minimoog-syntetisaattoria,[1][3] mutta eroaa ulkomuodoltaan ja käyttöliittymältään esikuvastaan huomattavasti.[2][3] Kääntyvien, pyöreiden säätimien sijaan Aelitan äänimaailmaa hallitaan värikkäillä radiopainikkeilla ja liukusäätimillä.[2][3][4] Myös äänimaailmaltaan soitin eroaa aikakauden tyypillisistä syntetisaattoreista huomattavasti, ja sen äänimaailmaa kuvaillaan usein paksuksi ja painostavaksi.[2][5][4][5]
Neuvostoliitossa pyrittiin 1970-luvulta lähtien lisäämään kulutustarvikkeiden tuotantoa. Neuvostomuusikoiden keskuudessa oli kysyntää myös syntetisaattoreille, mutta länsielektroniikan maahantuonti oli hyvin vähäistä. Markkinoille ilmaantuikin 1980-luvulla useita kotimaista tuotantoa olevia, Minimoogia jäljitteleviä soittimia. Neuvostotalouden suljetusta luonteesta johtuen valmistajat kilpailivat kuitenkin lähinnä toistensa kanssa, eivät niinkään länsimaisten tuotteiden kanssa.[6] Aelitaa valmisti muromilainen radiotehdas.[2] Tarkat tiedot valmistuksen alkamis- ja loppumisvuodesta vaihtelevat; tiettävästi Aelitaa valmistettiin vuosikymmenen alusta ainakin vuoteen 1988 saakka.[1][2][7]
Aelitan äänentuotanto perustuu vähentävään synteesiin. Soittimessa on kolme oskillaattoria, jotka kykenevät tuottamaan saha-, kantti- ja pulssiaaltoa. Vaikka soitin on monofoninen, oskillaattorit voi virittää toisistaan riippumatta, mikä mahdollistaa yksinkertaisten sointujen soittamisen yhtä kosketinta painamalla. Tietyillä asetuksilla Aelita kykenee soittamaan jopa 5 tai 6 ääntä kerrallaan. Modulaation avulla signaaliin voi tuottaa vibraton tai tremolon tai molemmat samanaikaisesti. Kolmannella oskillaattorilla voi vielä erikseen moduloida ensimmäistä. Unisono-tila muokkaa sointiväriä monimutkaisemmaksi.[2] Aelitan kaikki oskillaattorit soivat silloin samanaikaisesti neljällä eri oktaavilla, mikä tuottaa voimakkaan ja raa’an saundin.[5] Myös suodatin eli suodin soveltuu erityisesti terävien ja hyökkäävien äänten tuottamiseen.[4][5] Aelitan äänimaailma onkin säröisyydessään ja aggressiivisuudessaan hyvin epätavallinen.[5] Sitä on luonnehdittu esimerkiksi ”tuhdiksi” (fat),[1][2][3] ”barbaariseksi”[5] ja ”ahdistavaksi” (disturbing).[4] Laite soveltuu parhaiten bassokuvioiden ja soolomelodioiden soittamiseen. Lisäksi oskillaattorien vapaa virittäminen mahdollistaa monipuolisten sointujen ja äänimaisemien tuottamisen.[1][4][5] Koskettimisto on kuitenkin heikkolaatuinen.[1]
Aelita on syntetisaattoriksi poikkeuksellisen painava, 18 kilogrammaa. Laitteen runko on keinonahalla päällystettyä alumiinia ja hyvin suurikokoinen.[2][4][8][5] Paneelin voi tarvittaessa kääntää alas samaan tapaan kuin pianon koskettimiston kannen, mikä tekee soittimen liikuttelusta helpompaa.[5] Aelitan ulkonäköä on kuvailtu ”teolliseksi” ja ”sotilaalliseksi”.[3] Soittimen nimi on viittaus vuonna 1924 ilmestyneeseen, samannimiseen tieteiselokuvaan.
Ääninäytteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f MUROM Aelita Analog Synthesizer Sequencer.de. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi) (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h i AELITA Monophonic Synthesizer Encyclotronic: Electronic Music Archive. Arkistoitu 25.10.2019. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Grahame, James: Aelita, Queen of the Soviet Analog Synthesizers Retro Thing: vintage gadgets & technology. 15.1.2008. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f SOVIET SYNTHS FROM MARS – The Formanta Polivoks: Dirty and Menacing Samples from Mars. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Aelita Russian Vintage Synthesizers. Oocities (Geocities archive). Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Reid, Gordon: Formanta Polivoks Synthesizer: The Story Of The Polivoks Sound on Sound. heinäkuu 2010. Arkistoitu 8.6.2015. Viitattu 27.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Murom plant: Aelita synthesizer Gearogs. Arkistoitu 27.10.2019. Viitattu 27.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Aelita Museum of Soviet Synthesizers. Viitattu 25.10.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aelita. Museum of Soviet Synthesizers. (Sisältää ääninäytteitä, ohjekirjan ja kaavakuvia valmiiksi suunnitelluista soundeista.)
- Altavox: 22:22. (Yksinomaan Aelitalla äänitetty EP.)