Essee
Essee on asiatekstien luokkaan kuuluva tekstilaji. Tyypillisesti essee on pohdiskeleva ja verrattain lyhyt teos, jossa sisällön lisäksi myös ilmaisutavalla on merkittävä osa.[1] Tyyliseikkojen painoarvon vuoksi essee onkin asiatekstilajeista lähimpänä kaunokirjallisuutta. Esseiden kirjoittajia sanotaan esseisteiksi.
Sana essee tulee ranskan kielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää) ja on peräisin ranskalaiselta Michel de Montaignelta (1533–1592), joka oli ensimmäinen esseisti. Kaksi muuta eurooppalaisen esseen luojaa ovat Francis Bacon ja Virginia Woolf.[2]
Esseetekstin aihepiiriä ei ole rajoitettu, vaan se voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein pohdinnan kohteena ovat kuitenkin filosofiset tai yhteiskunnalliset kysymykset sekä taide ja kirjallisuus.
Esseen syvin olemus on, että se on pohdintaa, se ei ole mielipidekirjoitus.[3]
Esseetyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esseet jaetaan kahteen alalajiin, jotka ovat subjektiivinen essee ja tutkielmaessee.
Subjektiivinen essee on melko vapaamuotoinen kirjoitelma, jossa kirjoittajan mielipiteet ovat tärkeässä asemassa ja joka voi edetä yllättävienkin mielleyhtymien varassa. Lähteiden tarkka merkitseminen ei ole tärkeää ja viittauksia muihin teoksiin käytetään useimmiten vain kirjoittajan omien pohdintojen virikkeenä.[1]
Tutkielmaessee pyrkii käsittelemään aihettaan objektiivisesti ja muistuttaa tieteellistä tutkielmaa. Yleensä tutkimusongelma tai -tehtävä ilmaistaan selkeästi ja lähteet merkitään tarkasti, mahdollisesti tekstiviitteiden ja lähdeluettelon avulla. Toisin kuin tavallisessa tutkielmassa, tutkielmaesseessä voidaan tuoda esille kirjoittajan omia mielipiteitä ja muuta henkilökohtaista aineistoa.[1]
Esseen rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johdanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Essee koostuu kappaleista. Ensimmäinen kappale on johdanto. Siinä lukijalle esitetään ja taustoitetaan esseen aihe.[4] Johdanto johdattaa esseen sen aihepiiriin ja perustelee aiheen lähestymistavan.[5]
Käsittelykappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johdantokappaleen jälkeen tulee käsittelyosa, jossa pohditaan ja käsitellään esseen aihe.[6] Käsittelyosa jaetaan kappaleisiin, joissa käsitellään eri osia aiheesta.[7] Kappaleet voidaan esseestä riippuen otsikoida.
Esseen lopetus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Essee lopetetaan tekemällä viimeiseksi kappaleeksi yhteenveto, jossa tiivistetään esseessä käsitellyt asiat. Lopetuksessa kerrataan lyhyesti esseen pohdinnat ja päätelmät aiheesta. Lopetuskappaleessa voidaan nostaa esille kysymyksiä, joista voidaan myöhemmin jatkaa kirjoituksessa.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään essee on laajalti käytössä ylempien oppiasteiden opetustyökaluna. Tekstilajia hyödynnetään yliopistossa, ja se muodostaa yhden lukion äidinkielen opetuksen kulmakivistä. Oppilaitoksissa kirjoitetut esseet ovat usein myös aihepiiriltään tarkemmin rajattuja; perustana on usein tehtävänanto tai aineisto, jota oppilaan on esseessään hyödynnettävä.lähde?
Essee on syntynyt ja elää erityisesti oppilaitosten ulkopuolella. Ilmaisumuoto on erityisen suosittu taiteilijoiden, kirjailijoiden ja yhteiskuntakriitikoiden keskuudessa. Se mahdollistaa ajatusten vapaamuotoisen ilmaisun persoonallisella tavalla.lähde?
Hyvän esseen tunnusmerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: yleistäviä mielipiteitä |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tekstilajin löyhästä normistosta johtuen on mahdotonta osoittaa yhtä ainoaa muottia, johon kaikki hyvätasoiset esseetekstit mahtuisivat. Onnistuneista esseistä voidaan silti löytää yhdistäviä piirteitä.
Hyvä essee
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Menee suoraan asiaan
- Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti
- Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertailee niitä toisiinsa
- On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet
- Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittajan rikasta sanavarastoa
- Välttää kliseeksi muuttuneita ja töksähteleviä vertauskuvia
- Erottuu tyylillään muista tekstilajeista
- On johdonmukainen; kantava ajatus säilyy, vaikka näkökulma vaihtuu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Anne-Maria Mikkola ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja, s. 198. (1.–6. painos) WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-26300-6
- ↑ Ville Ropponen, Säällistä keskustelua ja provokaatiota. Parnasso 2/2012 s. 68 (Johanna Venhon toimittaman kirjan kritiikki.)
- ↑ Jaana Seppänen, Elävä ruumis, Parnasso 2/2012 s. 18–19 (Yhteenveto Esseepaneelista Tampereen Elävän kirjallisuuden festivaaleilla 11.2.2012)
- ↑ a b Esseen rakenne (arkistoitu versio) 20.12.2011. Tampereen yliopisto, avoin yliopisto. Arkistoitu 28.2.2016. Viitattu 18.2.2018.
- ↑ Ohjeet esseen laatimiseksi Turun yliopisto. Arkistoitu 18.2.2018. Viitattu 18.2.2018.
- ↑ Arja Lampinen: essee webcgi.oulu.fi. 2005. Viitattu 18.2.2018.
- ↑ Ohjeita esseetyöskentelyyn into.aalto.fi. Arkistoitu 18.2.2018. Viitattu 18.2.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mäkinen, Kirsti (toim.): Kirjoita itsesi maailman väleihin: Esseitä, esseistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-994-4
- Venho, Johanna (toim.): Mitä essee tarkoittaa? Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-022-8
- Kristian Blomberg, Kirjallisuutta ilman muotoa, Kritiikin uutiset 3–4/2011 Arkistoitu artikkeli
- Aleksis Salusjärvi, Suuri esseekeskustelu, Kritiikin uutiset 10.4.2012 Verkossa
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Essee Wikimedia Commonsissa
- Esseen kirjoittaminen (Arkistoitu – Internet Archive) Taideteollinen korkeakoulu – Virtuaaliyliopisto