Tutkimusongelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tutkimusongelma on tietyssä tutkimuksessa vastattavaksi asetettu ja otettu, tutkimuksen aiheesta jonkin näkökulman kannalta tarkoituksenmukaisesti rajattu käsiteltävä kokonaisuus, josta tuotetaan tietoa. Tieteellisessä tutkimuksessa on toivottavaa, että tuotettu tieto olisi uutta.[1] Tutkimusongelma voi olla luonteeltaan kuvaileva tai kysymyksen muotoinen tai se voi esittää hypoteesin, jota tutkimuksessa testataan.[2] Siitä käytetään myös hieman eri näkökohtia painottavia nimityksiä tutkimuskysymys[3] ja tutkimustehtävä. Tarkasti rajattu tutkimusongelma voidaan käsittää suppeammaksi kuin yleisemmin määritelty tutkimustehtävä[4]. Kaikki eivät käytä mitään mainituista käsitteistä. Esimerkiksi Jari Metsämuuronen käyttää laadullisen tutkimuksen kohdetta kuvatessaan käsitettä tutkimusaihe. Tutkimusaihetta lähestytään tietyn metodologian kautta.[5]

Tutkimusta tai sitä koskevaa suunnitelmaa raportoitaessa tutkimusongelma esitellään yleensä johdannossa. Johdanto antaa lukijalle tarpeelliset tiedot tutkimusongelman taustasta ja keskeisistä ominaisuuksista.[6]

Tutkimusongelman rajaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opinnäytetöiden ohjauksessa ja tutkimusoppaissa korostetaan usein voimakkaasti tutkimusongelman tarkoituksenmukaista rajaamista. Osittain kysymys on työn aikatauluttamisesta ja muusta resurssien hallinnasta. Toisaalta kyse voi olla myös sen arvioimisesta, millaisen kokonaisuuden aloitteleva tutkija (opiskelija) kykenee hallitsemaan ja mielekkäästi käsittelemään.[7]Rajaaminen voi auttaa omakohtaisesti kiinnostavan ja hallittavan näkökulman löytämistä.[8] Rajaus on selkeästi ilmaistava tutkimuksesta kirjoitettaessa.[1]Joskus rajaaminen voi ylikorostua.[9]

Tutkimuksen sitoumukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusongelman asettaminen tietyllä tavalla merkitsee yleensä sitoutumista johonkin tutkimuksen paradigmaan. Tutkija ottaa tällöin huomioon tietyt oletukset tutkimuksen metodologiasta, tiedosta ja ihmisyydestä, viime kädessä olevaisen todellisuuden luonteesta, ontologiasta.[10][11] Tutkimusongelman muotoilu voi paikantaa tutkimuksen myös useiden kilpailevien paradigmojen keskelle.[12]

Dynaamisempia käsityksiä tutkimusongelmasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehittävässä työntutkimuksessa, joka on interventionistinen eli muutokseen tähtäävä sekä useita menetelmällisiä lähestymistapoja tarpeen mukaan yhdistelevä tutkimusote, tutkimusongelma määritellään dynaamisemmin, esimerkiksi "tavoitteisina ja avoimina" työhypoteeseina, joita muokataan kun nykyistä toimintaa analysoidaan ja siihen suunnitellaan muutoksia eli interventioita. Lähestymistavassa korostetaan, että työhypoteesit konkretisoituvat prosessin edetessä. Työhypoteesi voi konkretisoitua esimerkiksi uusina työvälineinä ja niiden käyttötapojen kehittelynä.[13]

Toimintatutkimus voi tarkoittaa kehittämisprojektia, jonka kohteena on esimerkiksi oman työn kehittäminen. Tällöin tutkimusongelmaa ei kiinnitetä tutkimuksen alussa, vaan se ilmenee tarkentuvina kysymyksinä siitä, mitä työnsä elementtejä tutkija haluaa parantaa, miksi ja millä tavoin. Kehittäminen tapahtuu järjestämällä interventioita eli muuttamalla tutkimuksen kohdetta. Tärkeä kokonaisuuden osa on sen kuvaaminen, miten tutkija toteuttaa toiminnan ja reflektion yhdistävät kehityskierrokset sekä tiedonkeruun ja analyysin niiden kuluessa. Yksilötason ohella toimintatutkimus voi käsittää laajemman kokonaisuuden, ryhmän tai kokonaisen toimintaansa tutkivan ja kehittävän työyhteisön.[14][15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alkula, Tapani, Pöntinen, Seppo & Ylöstalo, Pekka: Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19286-4
  • Anttila, Pirkko: Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Hamina: Akatiimi, 2000. ISBN 952-5978-00-1
  • Eco, Umberto: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-29-2
  • Engeström, Yrjö: Kehittävä työntutkimus: perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus, 1995. ISBN 952-9592-41-8
  • Eskola, Jari & Suoranta, Juha: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. (5. painos) Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-035-X
  • Gunter, Barrie: Media research methods : measuring audiences, reactions and impact. London: SAGE, 2000. ISBN 0-7619-5659-X
  • Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. (15. uudistettu painos) Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4836-2
  • Luostarinen, Heikki & Väliverronen, Esa: Tekstinsyöjät: yhteiskunnallisen kirjallisuuden lukutaidosta. Tampere: Vastapaino, 1991. ISBN 951-9066-43-8
  • McNiff, Jean & Whitehead, Jack: Doing and writing action research. London: Sage, 2009. ISBN 978-1-84787-175-6
  • Metsämuuronen, Jari: Laadullisen tutkimuksen perusteet. (3. uudistettu painos) Helsinki: International Methelp, 2008. ISBN 978-952-5372-24-3
  • Metsämuuronen, Jari: Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä : tutkijalaitos. Helsinki: International Methelp, 2009. ISBN 978-952-5372-25-0
  • Pihlaja, Juhani: Tutkielman ongelmia ratkaisemaan. Lahti: Soceda, 2004. ISBN 951-9291-04-0
  • Rautkallio, Hannu: Moskovan päiväkirja 1989-1993: heijastuksia 2000-luvulle, s. 69. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4155-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Luostarinen & Väliverronen 1991, 200
  2. ↑ Metsämuuronen 2009, 54
  3. ↑ Anttila 2000, 168
  4. ↑ Hirsjärvi ym. 2009, 125, 126
  5. ↑ Metsämuuronen 2008, 9
  6. ↑ Eskola & Suoranta 2001, 40-41
  7. ↑ Eco 1995, 29
  8. ↑ Metsämuuronen 2009, 37
  9. ↑ Pihlaja 2004, 91
  10. ↑ Gunter 2000, 1-2
  11. ↑ Metsämuuronen 2008, 10
  12. ↑ Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994,27
  13. ↑ Engeström 1995, 120-121
  14. ↑ McKniff & Whitehead 2009, 90,93, 99-100
  15. ↑ Metsämuuronen 2008, 29
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tutkimusongelma&oldid=22847667”