Esko Vuorio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esko Tauno Ilmari Vuorio (28. elokuuta 1933 Viipuri5. huhtikuuta 2024 Espoo[1]) oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[2]

Vuorio syntyi diplomi-insinööri Tauno Gideon Vuorion ja Esteri Elisa Ojasen perheeseen. Hän avioitui 1958 Pirkko Tellervo Nymanin kanssa. Ylioppilaaksi Vuorio tuli Rauman lyseosta 1952 ja valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1957. Hän oli Asia Trading Co. Ltd:n vienti- ja tuontimyyntitehtävissä 1957–1958, Osuuskunta Metexin vientimyyjä 1958–1961 ja aluemyyntipäällikkö Mexico Cityssä 1961–1964 sekä samalla Suomen varakonsuli siellä, Kaukomarkkinat, Valio ja Valmet -yhtiöiden aluemyyntipäällikkö sekä ulkoasiainministeriön kaupallinen avustaja Bangkokissa 1964–1967 ja Tampellan yhtiön Tampella Española S.A:n myyntijohtaja Barcelonassa 1967–1968.[2]

Enso-Gutzeitin kraftlinertuotannon myyntipäällikkö Vuorio oli 1968–1970 ja aaltopahvin raaka-aineiden myyntijohtaja 1970–1972 ja sitten Finnlinesin markkinointijohtaja 1972–1973. Enso-Gutzeitin puutuoteryhmän markkinointijohtaja hän oli 1973–1974 ja ulkoasiainministeriön kaupallinen sihteeri Madridissa 1974–1976 sekä Enso-Gutzeitin paperiryhmän markkinointijohtaja 1976–1982, ryhmänjohtajan sijainen 1977–1982, paperiryhmän johtaja Imatralla 1982–1984 ja hallituksen jäsen Helsingissä 1984–1993. Hänellä oli työuransa aikana myös useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Kauppaneuvoksen arvonimen Vuorio sai 1993.[2][3]

  1. https://www.hs.fi/muistot/art-2000010392814.html
  2. a b c Jensen-Eriksen, Niklas: Kauppaneuvos Esko Vuorio (1933–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.9.2023.
  3. Arvonimet. Helsingin Sanomat, 5.1.1994, s. A4.