Esko Valtaoja
| Esko Valtaoja | |
|---|---|
_02.jpg) Esko Valtaoja vuonna 2020. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. kesäkuuta 1951 Kemi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Mauri Valtonen |
| Instituutti | Turun yliopisto |
| Tutkimusalue | tähtitiede |
| Palkinnot | Tieto-Finlandia 2002 |
Esko Jorma Johannes Valtaoja (s. 20. kesäkuuta 1951 Kemi)[1] on Turun yliopiston avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja Tuorlan observatorion entinen johtaja.
Valtaoja on myös tunnettu tieteen kansantajuistajana.[2] Hänen teoksensa Kotona maailmankaikkeudessa sai Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.[1]
Valtaoja työskenteli Turun yliopiston fysiikan laitoksella vuosina 1975–1987 ja oli tähtitieteen dosentti vuosina 1986–2001. Vuosina 1987–1996 hän toimi projektijohtajana Teknillisen korkeakoulun Metsähovin radiotutkimusasemalla. Vuonna 1997 hänestä tuli Teknillisen korkeakoulun avaruustekniikan dosentti. Vuosina 1997–1999 hän oli Turun yliopiston avaruustähtitieteen määräaikainen professori. Varsinaiseen avaruustähtitieteen professorin virkaan Valtaoja nimitettiin vuonna 2002.[1][3]
Oman arvionsa mukaan Valtaoja on yksi maailman parhaita asiantuntijoita, mitä tulee mustien aukkojen ympäristöstä lähteviin plasmasuihkuihin.[4]
Valtaoja jäi eläkkeelle professorin tehtävästä 1. syyskuuta 2015.[5] Hänellä diagnosoitiin ihon okasolusyöpä vuonna 2019 ja hänet leikattiin.[6]
Valtaoja on ollut vuodesta 2000 naimisissa taidegalleristi Virpi Wuori-Valtaojan kanssa.[1][7]
Kirjailija ja tieteen kansantajuistaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaoja tunnetaan julkisuudessa erityisesti ”ahkerana kirjoittajana ja keskustelijana, jonka mielipiteet saattavat herkimpiä närästää”. Hän on arvostellut tieteen jäämistä muiden uutisaiheiden varjoon tiedotusvälineissä. Hänen vahvuudekseen on sanottu erityisesti kykyä kirjoittaa ymmärrettävästi vaikeistakin asioista.[3]
Valtaojan ensimmäinen kirja, Kotona maailmankaikkeudessa, käsitteli yleistajuisesti astrobiologiaa, jossa tutkitaan elämän synnyn ja kehittymisen mahdollisuutta Maan ulkopuolella. Toinen teos, Avoin tie käsitteli ihmiskunnan, maapallon ja elämän mahdollisia tulevaisuuksia. Trilogian päätti teos Ihmeitä, jossa Valtaoja esittelee maailmankaikkeuden ihmeitä.
Nurkkaan ajettu Jumala? on painettu kirjeenvaihto professori Valtaojan ja Tampereen hiippakunnan silloisen piispan Juha Pihkalan välillä. Pihkala ja Valtaoja keskustelevat kirjeenvaihdossaan uskonnon ja tieteen välisestä suhteesta.
Vuonna 2008 Yle TV1:llä lähetetyssä 5 kulmaa kosmologiaan -ohjelmassa Valtaoja isännöi kosmologiaan liittyvää keskustelua. Aiheina olivat kaikkeuden alku, elämä ja tajunta, maan ulkopuolinen elämä, tulevaisuuden mahdollisuudet ja maailmanloppu.[8]
Suomalaisten näkemyksiä tutkineen Tiedebarometri 2013:n mukaan Valtaoja oli Suomen tunnetuin tieteilijä.[9] Poliittisilta näkemyksiltään hän on kertonut olevansa anarkisti. Valtaojan mukaan demokratia on enemmistön diktatuuria, eikä hän ole koskaan äänestänyt.[10]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -tietokirja sai Suomen Kirjasäätiön jakaman vuoden 2002 Tieto-Finlandia-palkinnon.[11]
Vuonna 2004 Valtaoja sai Vuoden kristillinen kirja -palkinnon yhdessä Juha Pihkalan kanssa teoksesta Nurkkaan ajettu Jumala? ja vuonna 2010 teoksesta Tiedän uskovani, uskon tietäväni.[3] Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Valtaojalle vuonna 2006 Väinö Voipio -palkinnon, koska hänen työnsä on vuosien ajan edistänyt tieteellisen ja uskonnottoman todellisuuskäsityksen levittämistä.[12]
Vuonna 2008 Valtaoja palkittiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla[13]. Palkinto myönnettiin kirjasarjasta Kotona maailmankaikkeudessa, Avoin tie ja Ihmeitä.
Valtaoja sai Skepsis ry:n Sokrates-palkinnon vuonna 2011.[14]
Logonomit ry valitsi Valtaojan Vuoden puhujaksi 2014.[15]
Valtaoja sai Suomen Mensa ry:n myöntämän vuoden 2017 Mensa-palkinnon.[16]
Kemin kaupungin täyttäessä 150 vuotta 5. maaliskuuta 2019 hän sai sinne nimikkokadun, Valtaojankatu[17], joka vihittiin käyttöön 14. lokakuuta 2021.[18]
Vuonna 2020 Suomen tietokirjailijat ry myönsi Valtaojalle 12 000 euron Warelius-palkinnon.[19]
Vuonna 2024 Valtaoja oli Tiedebarometrin mukaan taas suomalaisten luotetuin tutkija.[20][21]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotona maailmankaikkeudessa. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-15-1
- Pihkala, Juha & Valtaoja, Esko: Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-114-7
- Avoin tie. Kurkistuksia tulevaisuuteen. Helsinki: Ursa, 2004. ISBN 952-5329-39-9
- Ihmeitä. Kävelyretkiä kaikkeuteen. Helsinki: Ursa, 2007. ISBN 978-952-5329-63-6
- Tähtinen, Leena & Flynn, Chris & Valtaoja, Esko: Universumi tietokoneessa. Helsinki: Ursa, 2009. ISBN 978-952-5329-81-0
- Pihkala, Juha & Valtaoja, Esko: Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Keskustelukirjeitä. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-404-7
- Kosmoksen siruja. Helsinki: Ursa, 2010. ISBN 978-952-5329-87-2
- Pirttimaa, Markku & Valtaoja, Esko: Revontulten tanssi. Ranua: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-91-9
- Kaiken käsikirja. Mitä jokaisen tulisi tietää? Helsingissä: Ursa, 2012. ISBN 978-952-5985-05-4
- Valtaoja, Esko & Landefort, Lisbeth & Moilanen, Tuula: Tähdenlento pöytälaatikossa ja muita taivaan tarinoita. Helsinki: Ursa, 2013. ISBN 978-952-5985-10-8
- Ensimmäinen koira Kuussa. Kootut kolumnit. Helsinki: Ursa, 2014. ISBN 978-952-5985-21-4
- Kohti ikuisuutta. Helsinki: Ursa, 2017. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Maailmanloppu peruttu. Kootut kolumnit II. Helsinki: Ursa, 2018. ISBN 978-952-5985-53-5
- Avaruudesta. Helsinki: Ursa, 2019. ISBN 978-952-5985-71-9
- Pihkala, Juha & Valtaoja, Esko: Elämän merkityksen jäljillä : keskustelukirjeitä. Helsinki: Minerva Kustannus, 2020. ISBN 978-952-375-094-4
- Tiedonjano : vuosi seikkailuja tieteen viidakoissa. Helsinki: Ursa, 2021. ISBN 978-952-7443-02-6
- Kuukävely ja kuusi voileipää : kootut kolumnit III. Helsinki: Ursa, 2023. ISBN 978-952-7443-18-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ranskan kielen, saksan kielen ja avaruustähtitieteen professorit virkoihinsa. 15.5.2002. Turun yliopisto. Arkistoitu 21.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
- ↑ Vainikainen, Tuula: Persoona on pantava peliin tiedonjulkistamisessa Acatiimi. 4/2002. Viitattu 31.1.2012.
- ↑ a b c Moberg, Timo: 60 vuotta huomenna – Maailma pyörii tiedon varassa. Turun sanomat, 19.6.2011, s. 25.
- ↑ Berner, Anna-Sofia: Professori Esko Valtaoja kertoo, missä hän on maailman parhaita – ja kuinka maailma pelastetaan Helsingin Sanomat. 12.7.2015. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Professori Esko Valtaoja pitää jäähyväisluentonsa. Aamuset. 25.8.2015. Arkistoitu 28.8.2015. Viitattu 28.8.2015.
- ↑ Esko Valtaojalla syöpä - kynsitulehduksesta leikkauspöydälle: ”Olin tiedosta paremminkin huvittunut kuin järkyttynyt” Iltalehti. Viitattu 18.7.2019.
- ↑ Rytkönen, Annika: Lapset kysyivät, tähtitieteilijä vastaa Iltalehti. 24.12.2012. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 10.12.2013.
- ↑ 5 kulmaa kosmologiaan Yle.fi. Arkistoitu 7.9.2008. Viitattu 30.7.2010.
- ↑ Liiten, Marjukka: Valtaoja tunnetuin tiedemies Suomessa, Himanen kolmosena HS.fi. 12.11.2013. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 10.12.2013.
- ↑ Valtaoja, Esko: Avoin tie : Kurkistuksia tulevaisuuteen, s. 43-45. Helsinki: Ursa, 2004. ISBN 952-5329-39-9
- ↑ Tähtitiede juhli Valkoisessa salissa 11.1.2002. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 3.7.2010.
- ↑ Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Arkistoitu 6.12.2008. Viitattu 9.12.2009.
- ↑ SH: Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tähtitieteilijälle ja psykologille Ilta-sanomat. 14.4.2008. Arkistoitu 15.4.2008. Viitattu 14.4.2008.
- ↑ Valtaoja sai Skepsis ry:n Sokrates-palkinnon. Turun sanomat. 6.4.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 31.1.2012.
- ↑ Konttorin tähtivieraasta Esko Valtaojasta vuoden puhuja radionova.fi. 12.6.2014. Viitattu 16.3.2017.
- ↑ Mensa-palkinto 2017 Esko Valtaojalle Suomen Mensa ry. Viitattu 3.10.2018.
- ↑ Esko Valtaojalle nimikkokatu Kemiin Yle Kemi.
- ↑ Esko Valtaoja näyttää keskisormea kulttuurileikkauksille Ylen lähetyksessä – syntymäkaupunki Kemissä kulkee nyt Valtaojankatu Yle Kemi.
- ↑ Emeritusprofessori Esko Valtaojalle Warelius-palkinto 26.6.2020. Turun yliopisto. Viitattu 22.11.2021.
- ↑ Valtaosa suomalaisista uskoo tutkimukseen. Helsingin Sanomat, 14.11.2024, s. A18-A20.
- ↑ Tiedebarometri 2024 2024. Tieteen tiedotus.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtaojan esitelmä maailmankaikkeudesta. Kirkkonummen Komeetta.
- Valtaojan esitelmä maailmanlopuista. Kirkkonummen Komeetta.
- Miten minusta tuli minä, Esko Valtaoja (2005). Ylen Elävä arkisto.
- Punainen lanka: Esko Valtaoja (2007). Ylen Elävä arkisto.
- Valtaojan luento lapsille: Matka elämään ja sen etsimiseen avaruudesta (43 min äänitallenne, 2012). Kantti.net.
- Markku Sandell, Paula Koskinen & Anna Hurtta: Henkilökuva: Esko Valtaoja Yle.fi. 19.9.2015.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
