Erkki Niinivaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Niinivaara

Erkki Olavi Niinivaara (27. joulukuuta 1907 Helsinki – 29. elokuuta 1985 Helsinki[1]) oli suomalainen pappi.[2]

Erkki Niinivaaran vanhemmat olivat rovasti Werner Niinivaara (vuoteen 1906 Lindberg) ja Helmi Pakarinen. Niinivaara kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1926, valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1930 ja hänet vihittiin papiksi Tampereella vuonna 1933. Hän toimi Lohjan kirkkoherran viran välivuoden saarnaajana vuonna 1933, uskonnon lehtorina Porvoon yhteislyseossa vuosina 1934–1938, virallisena apulaisena Helsingin pohjoisessa suomalaisessa seurakunnassa vuosina 1938–1941, Töölön seurakunnassa vuosina 1941–1943 ja Keski-Helsingin seurakunnassa vuosina 1943–1945.[2] Hän valmistui teologian lisensiaatiksi 1948 ja toimi Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana 1945–1957 ja Helsingin Meilahden seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1957–1972. Hän oli Vartijan päätoimittaja vuodesta 1952.[3][2]

Erkki Niinivaaran puoliso vuodesta 1941 oli terveyssisar Hellikki Launis, jonka isä oli arkkitehti Ilmari Launis.[2]

Niinivaaran kirjanen Maallinen ja hengellinen synnytti Suomen evankelisluterilaisen papiston keskuudessa syksyllä 1952 kiivaan väittelyn uskonpuhdistaja Martti Lutherin opeista. Kirjanen oli laadittu keskustelun avaukseksi lokakuussa 1952 pidettyyn Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen, mutta siitä tuli sanomalehtien palstoilla käydyn kirjoittelun myötä myös suuren yleisön kiinnostuksen kohde. Teoksessaan Niinivaara pohti Jumalan maailman ja maallisen elämän välistä kuilua toisaalta Lutherin ajatusmaailmassa ja toisaalta nykyelämän keskellä. Syntyneessä väittelyssä Niinivaaran kannalle asettuivat muiden muassa piispa Eelis Gulin ja teologian tohtori Sigfrid Sirenius sekä eräin varauksin professori Paavo Virkkunen. Niinivaaran ajatusten kiivaimmaksi vastustajaksi nousi professori Osmo Tiililä ja ankaraa arvostelua esittivät myös muiden muassa rovastit Kosti Kankainen ja Urho Muroma.[4]

Niinivaara suomensi saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin teoksen Teologia etsii suuntaa vuonna 1963.[2]

Niinivaara sai rovastin arvonimen vuonna 1953 ja professorin arvonimen vuonna 1978. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.[2]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elämän kirpputori : tapahtumia, tilanteita, ihmisiä. [Hki] : Kirjapaja, 1976 ISBN 951-621-161-5 (sid.) :.
  • Ihmisen tuleminen : Tutkisteluja. (Porvoo ; WS, 1971
  • Ihmisen ääni. Porvoo ; WSOY, 1980 ISBN 951-0-10145-1 (sid.) :.
  • Katselen huonettani. Jyväskylä : Gummerus, 1975. - (Tunnustuksia). ISBN 951-20-1179-4 (sid.).
  • Kirkko ihmistä varten. Helsinki : Kirjayhtymä, 1959. - (Suomalaisia puheenvuoroja; 2).
  • Kristuksen kirkko : telineitäkö vai tulevaisen maailman elämää? Pieksämäki : Suomen kirkon sisälähetysseura, 1950. - (Aikamme kysymyksiä; 15).
  • Köynnökset pois. Porvoo : WSOY, 1961.
  • Maallinen ja hengellinen. Hki : Gaudeamus, 1982 ISBN 951-662-329-8 (nid.) :.
  • Maallinen ja hengellinen : [synodaalikirjoitus]. Porvoo : WSOY, 1952.
  • Mitä on synti? Pieksämäki : Suomen kirkon sisälähetysseura, 1949. - (Aikamme kysymyksiä; 6).
  • Näkyjen varassa. [Helsinki] : Suomen aseveljien liitto r.y., [1943]
  • Ohimennen : kertomuksia. [Hki] : Kirjapaja, 1979 ISBN 951-621-221-2 (sid.)
  • Sairaanhoitajan opas uskonnollisissa kysymyksissä. [Helsinki] : Sairaanhoitajien koulutussäätiö, 1963. - (Sairaanhoitajien koulutussäätiön julkaisu).
  • Synti - mitä se tarkoittaa? Pieksämäki : Suomen kirkon sisälähetysseura, 1948. - (Aikamme kysymyksiä; 6).
  • Taluta tielläs : kotien hartauskirja / toim. Kusti Korhonen ja Erkki Niinivaara. Helsinki : Kristillinen palvelukeskus, 1944.
  • Tämä elämä vai tuleva? Helsinki : Asevelipapit r.y., 1943.
  • Uskovatko uskovaiset : tutkisteluja. Porvoo : WSOY, 1948.
  • Uutta kohti. Sortavala : Suomen kirkon sisälähetysseura, 1942. - (Aikamme kysymyksiä; n:o 1).
  • Vastuuni yhteiskunnassa. Helsinki : Suomen aseveljien liitto, 1944.
  • Viisi sanaa : saarnoja. Porvoo : WSOY, 1959.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uppslagsverket Finland[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d e f Suomen kirkon matrikkeli 1963, s. 289. Helsinki: Suomen Kirkon Pappisliitto, 1963. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”suomen” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  3. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, p. 394
  4. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1954, s. 51–53. Helsinki: Otava, 1953.
Tämä pappiin tai piispaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Niinivaara&oldid=22251926”