Erkki Ailio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Olavi Johannes Ailio (21. heinäkuuta 1922 Helsinki – 29. maaliskuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen juristi.[1] Hän oli korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1969. Hän toimi Suomen Laki -julkaisun toimittajana 1954–1985[1] ja Suomen Lakimiesliiton puheenjohtajana vuodesta 1980.[2]

Ailio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1941, minkä jälkeen hän osallistui jatkosotaan. Vuonna 1947 hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja lainopin kandidaatin tutkinnon vuonna 1951. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1964 aiheella Esinekonfiskaatio Suomen rikosoikeudessa.[1]

Korkeimmassa oikeudessa Ailio työskenteli vuosina 1957–1992 eläkkeelle jäämiseen saakka. Lakimiesliitossa hän vaikutti 1950-luvulta alkaen.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Sippola, Sakari & Juntunen, Ritva: Oikeusneuvos uudisti lakikirjan. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 15.5.2014, s. B 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.5.2014.
  2. ↑ Facta 2001, osa 1, p. 184.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Ailio&oldid=22183606”