Erkin Koray

Mustafa Erkin Koray (24. kesäkuuta 1941 Istanbul – 7. elokuuta 2023 Toronto) oli turkkilainen laulaja ja kitaristi. Hänet tunnetaan turkkilaisen rockin edelläkävijänä.

Erkin Korayn äiti oli Istanbulin konservatorion pianonsoiton opettaja. Poika alkoi soittaa pianoa viisivuotiaana ja sähkökitaraa teini-ikäisenä. Opiskellessaan Istanbulin saksalaisessa lyseossa hän perusti vuonna 1957 Turkin ensimmäisen rock and roll -yhtyeen, joka innoitti muun muassa nuorempaa Barış Mançoa. Vuonna 1962 Koray julkaisi Turkin ensimmäisen rocksinglen. Vuosina 1962–1964 hän suoritti asevelvollisuuttaan ilmavoimien tanssi- ja jazzorkesterin kitaristina.

Vuosina 1965–1966 Koray työskenteli Länsi-Saksassa, jossa hän tutustui uuteen länsimaiseen rockmusiikkiin. Palattuaan kotimaahansa hän perusti yhtyeen, joka alkoi ensimmäisenä esittää psykedeelissävyistä arabeskimusiikkia. Koray omaksui hippi-imagon, jonka takia hän joutui esityskieltoon Turkin yleisradioyhtiössä. Samaan aikaan hänestä tuli turkkilaisen vastakulttuuriliikeen keulahahmo.

Korayn ensimmäinen LP-levy vuonna 1973 oli levy-yhtiön tekemä singlekokoelma. Vuonna 1974 ilmestyi hänen ensimmäinen varsinainen albuminsa Elektronik Türküler (”Sähköisiä kansanlauluja”), joka on yksi varhaisen Turkki-rockin merkkiteoksista. Länsimaisia vaikutteita ja turkkilaista kansanmusiikkia yhdistänyt levy oli myös kaupallinen menestys. Arabeskisävyinen toinen albumi ilmestyi vuonna 1976 ja psykedeelisempi Erkin Koray Tutkusu (”Erkin Korayn intohimo”) vuonna 1977.

Vuodesta 1977 lähtien Koray asui Länsi-Euroopassa ja Kanadassa, mutta teki vähän uutta musiikkia. Vuonna 1982 ilmestynyt Hampurissa ja Istanbulissa äänitetty albumi Benden Sana (”Minulta sinulle”) sisältää intialaisvaikutteisia kokeiluja. Koray muutti takaisin Istanbuliin vuonna 1984, mutta ei pystynyt saavuttamaan entistä tasoaan ja suosiotaan. Hän teki comebackin 1990-luvulla ja julkaisi viimeisen albuminsa vuonna 1999.