Erik Mandelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erik Fredrik Hjalmar Mandelin (25. lokakuuta 1887 Tartto26. kesäkuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi lastensuojelualalla.[1]

Erik Mandelinin vanhemmat olivat apteekkari Karl Fredrik Mandelin ja Emmelin Elise Ottilie (Emmy) Dukowsky. Hän pääsi ylioppilaaksi 1908 (Nya Svenska Läroverket i Helsingfors) ja hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1911, filosofian maisteriksi 1914 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1916.[2]

Mandelin avusti vuosina 1909–1916 vapaaehtoisena vapaaherratar Mathilda Wredeä tämän työssä vankien, näiden omaisten ja rangaistuslaitoksista vapautettujen hyväksi. Hän toimi Helsingin kaupungin kasvatuslautakunnan tarkastajana 1917–1920 ja kouluhallituksen lastensuojeluosaston lainoppineena kouluneuvoksena 1918–1924 kunnes siirtyi tästä virasta lakkautuspalkalle. Mandelin toimi vuodesta 1920 alkaen aina kuolemaansa saakka Mannerheimin Lastensuojeluliiton sihteerinä ja kansliapäällikkönä ja oli liiton liittoneuvoston ja työvaliokunnan jäsenenä. Tässä työssä hän vaikutti ratkaisevasti terveyssisar- ja kodinhoitajalaitosten, kouluhammaslääkäritoiminnan sekä pohjoismaisen kummikunta- ja sotakummijärjestelmän perustamiseen. Talvisodan aikana Mandelin toimi puolustusvoimain ylipäällikön sihteerinä. Hän sai kanslianeuvoksen arvon vuonna 1947.[2][3]

Mandelin oli Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen jäsen 1922–1950 ja hän osallistui moniin kansainvälisiin Punaisen Ristin sekä lastensuojelun, liikuntakasvatuksen ja sosiaalisen huollon kongresseihin. Hän oli myös jäsenenä tai sihteerinä useissa sosiaalisen alan komiteoissa ja hän teki useita lastensuojelua ja vankeinhoitoa koskevia opintomatkoja ulkomaille.[2]

Erik Mandelin oli naimisissa vuodesta 1916 alkaen vapaaherratar Sigrid Eleonora Pauline Wrede af Elimän (1887–1967) kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä:

Erik Mandelinin veljiä olivat Vuokkiniemen taistelussa Itä-Karjalassa lokakuussa 1918 kaatunut Karl Johan Gunnar Mandelin (1886–1918), jääkärieversti Karl Rainer Wolfgang Mandelin (1889–1941) ja jääkärieverstiluutnantti Georg Werner Fredrik Mandelin (1891–1941). [2]

  • Om Finlands fångvård. 1910
  • Fängelsesystem på grundvalen av förtroende. Författare, Helsingfors 1913
  • Läkarens värf vid fångvården. Författare, Helsingfors 1913
  • Statsinspektion och Folkinspektion : en grundväsentlig brist i vårt fängelseväsen. Författare, Helsingfors 1913
  • Brottslighetens bekämpande i Finland. Författare, Helsingfors 1914
  • De engelska polisdomstolarnas organisation och verksamhet. 1914
  • Friluftsarbetets tillämpning vid verkställighet av frihetsstraff enligt finsk rätt. Helsingfors 1919
  • Kunnallisen lastensuojelutoiminnan järjestäminen. Eripainos Suomen kunnallislehti 1919. Helsinki 1920
  • Suomen lapsia suojaamaan : muutamia mietteitä lastensuojelukysymyksestä : sekä kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton vuosikertomus 1922. Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisuja 6. Otava 1923
  • Lastensuojelun valistustyömuodot : kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton XIX yleisessä lastensuojelukokouksessa Helsingissä syysk. 23 p:nä 1939 pidetty esitelmä. Suomen punainen risti n:o 7/1939
  • Tjugo år barnskydd i Finland : Mannerheim-förbundets verksamhet 1920-1940. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Helsinki 1940, suomeksi nimellä Kaksikymmentä vuotta lastensuojelutyötä Suomessa : Mannerheim-liiton toiminta 1920-1940. Helsinki 1941, englanniksi nimellä Child welfare in Finland 1920-1940 : a report on the activities of the Mannerheim League. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Helsingfors 1941, saksaksi nimellä Zwanzig Jahre Kinderfürsorge in Finnland : die Tätigkeit des Mannerheim-Verbandes. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Helsingfors 1941
  • Finlands Röda Kors i krig och fred. Suomen Punainen Risti, Helsingfors 1941, suomeksi nimellä Suomen Punainen Risti sodan ja rauhan aikana. Suomen Punainen Risti, Helsinki 1941
  • Pappa ; toim. Klaus Castrén. K. Castrén, Helsinki 1997, apteekkari Karl Fredrik Mandelinin elämäkerta
  1. Korppi-Tommola, Aura: ”Mandelin, Erik (1887–1953)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 482–483. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Lähetystöneuvos Klaus Castrén : Kakskerran Mandelin-suku, taulu 7, Genos 38(1967), s. 30-41, 51[vanhentunut linkki]
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 5, p. 1309. Otava 1968.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]