Eriikka Maalismaa
Eriikka Maalismaa (s. 20. elokuuta 1980) on suomalainen viulisti.[1]
Lapsuus, perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalismaa aloitti viulutunneilla käymisen 6-vuotiaana Kemissä. 10-vuotiaana Maalismaa muutti perheineen Ouluun. Hän kävi Madetojan musiikkilukiota. Hänen opettajiinsa kuului Ari Angervo. Vuonna 1999 Maalismaa aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Kaija Saarikettu ja Jaakko Ilves. Toiseksi opiskeluvuodekseen hän lähti opiskelijavaihtoon Universität der Künste Berliniin. Vuonna 2003 hän siirtyi Tukholmaan Edsbergin linnan musiikki-instituuttiin, jossa hän kolme vuotta opiskeltuaan suoritti kamarimusiikkidiplomin.[1]
Viulisti Reeta Maalismaa on Eriikka Maalismaan vanhempi sisko. Hänen äitinsä on arkkitehti Elli Maalismaa. Näyttelijä Markku Maalismaa puolestaan on hänen enonsa.[1]
Työ orkestereissa, kamarimuusikkona ja solistina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2006 Maalismaa pääsi viulistiksi Helsingin kaupunginorkesteriin, jossa hänestä kaksi vuotta myöhemmin tuli toinen konserttimestari. Vuonna 2016 hän siirtyi freelanceriksi. Maalismaa on soittanut muun muassa Euroopan kamariorkesterissa ja keikkaillut säännöllisesti Oulun kaupunginorkesterissa. Hän on vieraillut äänenjohtajana ja konserttimestarina Australian Chamber Orchestrassa, BBC’n sinfoniaorkesterissa ja säännöllisesti Tapiola Sinfoniettassa. Tammikuussa 2019 Maalismaa oli solistina Veli Kujalan viulukonserton Auseil kantaesityksessä Osmo Vänskän johtaman Helsingin kaupunginorkesterin kanssa.[1] Myös Jouni Hirvelä on säveltänyt Maalismaalle viulukonserton.[2]
Maalismaa on soittanut nykymusiikkia Avanti!-orkesterin ja Uusinta Ensemblen kanssa. Hän muodosti Markus Hohdin ja Emil Holmströmin kanssa Tristero-pianotrion. Janne Nisosen, Lilli Maijalan ja Timo-Veikko Valveen kanssa hän perusti Jousia-kvartetin, jonka pohjalta vuonna 2008 perustettiin Jousia Ensemble -kamariorkesteri. Maalismaa on toiminut lisäksi tapahtumajärjestäjänä ja tapahtumien taiteellisena suunnittelijana.[1] Hän on järjestänyt Klassinen Hietsu -sarjaa Hietsun paviljongissa ja kuratoinut Wonderfeel Helsinki -tapahtumaa.[2]
Vuonna 2019 Maalismaan ja Emil Holmströmin levytys Robert Schumannin viulusonaateista periodisoittimin sai Emma-palkinnon "vuoden parhaan klassisen" kategoriassa. Levyä seurasi kaksikon levytys Amy Beachin ja Richard Straussin sonaateista (2021, Alba Records).[1][2][3]
Häirintäkeskustelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalismaa osallistui nimimerkillä "Eeva" laajan keskustelun herättäneeseen[4] Image-lehden (2/2020) kattavaan artikkeliin seksuaalisesta häirinnästä ja nöyryytyksen kulttuurista klassisen musiikin piirissä. Hän on itse kertonut kokeneensa sekä nöyryytystä että seksuaalista häirintää.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Laila Tarpila, Viulisti Eriikka Maalismaa tietää mitä tahtoo – Musiikin syntymäpäiväkalenteri Yle 20.8.2020, viitattu 25.4.2024
- ↑ a b c Eriikka Maalismaa Kuhmon Kamarimusiikki, viitattu 25.4.2024
- ↑ Kare Eskola, Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla Yle 3.6.2021, viitattu 25.4.2024
- ↑ Sonja Saarikoski, Nöyryytyksen kulttuuri elää klassisen musiikin piireissä: ”Pilasit kaiken – Kannattais käydä vähemmän jääkaapilla ja keskittyä soittamiseen” Apu 19.2.2020, viitattu 25.4.2024
- ↑ Sonja Saarikoski, 17-vuotiaana viulisti Eriikka Maalismaalla oli suhde vanhemman muusikon kanssa: ”Tuli sellainen inho, että jos meikäläinen alkais nyt tsiigailee 16–17-vuotiaita” Apu 20.2.2020, viitattu 25.4.2024
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset sivut (englanniksi)