Erich Gruenberg
Erich Gruenberg OBE (12. lokakuuta 1924 Wien – 8. elokuuta 2020 Hampstead Garden Suburb, Lontoo) oli brittiläinen viulisti.[1][2][3]
Gruenberg aloitti musiikillisen koulutuksensa Wienissä.[3] Hän kuului viulisti Emil Hauserin 1930-luvun loppupuolella pelastamiin juutalaislapsiin, jotka hän vei jatkamaan musiikkiopintoja Jerusalemiin. Gruenberg valmistui Jerusalemin konservatoriosta vuonna 1941 ja aloitti orkesterityöskentelyn ennen vuoden 1946[4] muuttoaan Englantiin opiskelemaan Max Rostalin johdolla. Gruenberg voitti vuonna 1947 kansainvälisen Carl Flesch -viulukilpailun. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti trion pianisti Edmund Rubbran ja sellisti William Pleethin kanssa.[2]
Vuonna 1955 Gruenberg sai nimityksen Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin konserttimestariksi. Vuosina 1962–1965 hän työskenteli konserttimestarina Lontoon sinfoniaorkesterissa ja vuosina 1972–1975 Royal Philharmonic Orchestrassa.[2] Solistinurallaan hän piti Benjamin Brittenin viulukonserton Venäjän-ensiesityksen. [4] Gruenberg esiintyi solistina kaikkien keskeisten brittiorkesterien kanssa.[3] Kapellimestareita, joiden kanssa hän teki yhteistyötä, olivat muiden muassa Colin Davis, Simon Rattle, André Previn, Gennadi Roždestvenski, Charles Mackerras, Michael Tilsen Thomas, Mark Elder, Stanisław Skrowaczewski, Kirill Kondrašin[3], Rudolf Kempe[4], István Kertész ja Pierre Monteux.[2] Vuonna 1984 Gruenberg levytti David Wilden kanssa Ludwig van Beethovenin viulusonaatit.[4] Hän tulkitsi myös modernia ohjelmistoa, kuten Olivier Messiaenin, Berthold Goldschmidtin ja Roberto Gerhardin teoksia.[2] Gruenberg teki usein esiintymisiä pianistityttärensä Joannan kanssa.[4]
Gruenberg esiintyi The Beatlesin kappaleissa, joihin kuuluivat "A Day in the Life"[2] ja "She's Leaving Home".[4]
Vuonna 1994 Gruenberg sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseerin arvon palveluksistaan musiikin alalla.[5][3] Hän pääsi Guildhall School of Music and Draman professoriksi vuonna 1982 ja Royal Academy of Musicin professoriksi 1989.[2] Hän päätti jäädä eläkkeelle jälkimmäisestä oppilaitoksesta syksyllä 2019. Hän istui monien kansainvälisten kilpailujen tuomaristoissa[4], esimerkiksi vuonna 1998 Menuhin-kilpailun tuomariston ja taiteellisen paneelin puhemiehenä. Gruenberg myös piti kansainvälisiä mestarikursseja.[5] Hän kuoli elokuussa 2020, jolloin leskeksi jäi vaimo Khorshed. Hänellä oli tyttäret Joanna ja Tina.[4]
