Gravetten kulttuuri

Gravetten kulttuuri oli jääkauden aikainen kivikautinen työkalujenvalmistustyyli 34 000–25 000 kalenterivuotta eli 29 000–21 000 radiohiilivuotta sitten. Tämä myöhäispaleoliittinen kulttuuri levisi Keski- ja Etelä-Eurooppaan, Ukrainaan ja Venäjälle. Sen toi luultavasti väestöryhmä, joka oli toinen kuin edeltävän Aurignacin kulttuurin edustajat. Gravetten kiviset keihäänkärjet olivat pitkiä säleitä, joita oli esimerkiksi kärjestä muokattu tarkemmin jonkin verran. Gravetten kulttuuri tunnetaan parhaiten äärimmäisen lihavia ja muodokkaita alastomia naisia esittävistä pienoispatsaista, kuten esimerkiksi niin sanottu Willendorfin venus. Erään teorian mukaan kyseiset kasvottomat patsaat esittäisivät äitijumalatarta.

Asutus oli kiinteää, ja ihmiset näyttävät asuneen ainakin talvisin samalla paikalla tuhansia vuosia. Gravetten talot olivat roudattomaan maahan puoliksi kaivettuja ympyränmuotoisia noin viisimetrisiä kuoppia, joilla oli puista ja mammutinluista tehty kupumainen katos. Oli myös erillisiä varastomajoja. Ensi kertaa tuli paloi maasta tehdyssä puoliympyränmuotoisessa liedessä. Luolat lienevät olleen vain satunnaisia palvontapaikkoja tms. Ihmisiä haudattiin maan alle esineiden kanssa. Šamaanin uskotaan olleen tärkeä Gravetten kulttuurin heimoille. Jääkauden pakkasen kiristyttyä Gravetten kulttuuri jatkoi Slovakian alueella vain hyvin harvana epigravette-asutuksena, ja Moskovan lähistöillä oleva Sungirin asuinpaikka hylättiin. Lännessä Gravetten kulttuuri korvautui Solutré-kulttuurilla, mutta jatkoi muun muassa Ukrainan alueella.

La Gravette on Couzen laaksossa Lounais-Ranskassa, joka oli jääkauden aikainen myöhäispaleoliittinen läntinen keskus. Gravetten kulttuuri kivikautiseksi oli hyvin pitkälle kehittynyt metsästyskulttuuri. Gravetten kulttuuria oli nimenomaan itäisessä Euroopassa, mutta se levisi laajalti läntiseen Eurooppaan. Tämä kivikauden kulttuuri ulotti vaikutuksensa Keski-Eurooppaan, Uralille ja Venäjän eteläosiin muun muassa Sungiriin ja Kostjonkiin. Gravettea oli muun muassa Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Etelä-Englannissa, Saksassa, Tšekissä, Slovakiassa, Unkarissa, Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa, Serbiassa, Kreikassa ja Ukrainassa. Gravetten piirteitä oli niinkin idässä kuin Mal'tassa Baikaljärvellä. Noihin aikoihin gravettelaiset lienevät asuttaneet Siperiaa nopeasti.^[1]

Gravetten asutus ulottui pohjoisessa Pohjois-Ranskaan ja Reinin suistoon asti. Ilmasto lienee ollut hieman viileämpi kuin Aurignacin aikoina.^[2] Dolní Věstonicen puu- ja nahkatalot noin 28 000 vuoden takaa oli kaivettu noin metrin syvyyteen maan sisään suojaksi talvimyrskyiltä. Nämä talot saattoivat olla ikiroutaan tehtyjä lihavarastoja. Kauden leiripaikat olivat hyvin järjestettyjä. Piikivestä isketyistä säleistä tehtiin muun muassa veitsiä, kaivertimia ja kaapimia. Keihäänheitin, jousi ja nuoli tunnettiin.

Tavaroita tehtiin luusta, sarvesta, nahasta ja puusta. Gravetten ihmisillä oli köysiä, koreja ja tekstiilejä. Ravinnosta oli kalaa ja pieniä eläimiä noin 50 %. Yhteiskunta oli eriytynyt, oli muita rikkaampia ja päälliköitä. Yhteiskunnallinen perusyksikkö saattoi olla heimojen yhteenliittymä, klaani. Oli anyyymejä alastomia naisia esittäviä pienoispatsaita ja muuta siirrettävää taidetta. Luotiin taidetta: luolamaalauksia, luolakaiverruksia, kädenkuvia luolissa. Gravetten ajalta on muun muassa Willendorfin venuspatsas, joka esittää hyvin lihavaa ja muodokasta alastonta naista. Vastaavankaltaisia pienoispatsaita on löydetty sieltä täältä Ukrainasta Tšekin kautta Etelä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan ulottuvalta alueelta^[3].

Maalauksissa ja kaiverruksissa oli pään ja ihmisen kuvia. Gravetten kehittyneempi varhainen luolataide oli noin 26 000 vuoden takaa. Gravetten kulttuurin aikoihin lienee koira kehittynyt ja ehkä kesytetty. Gravetten kulttuurin metsästäjät metsästivät Slovakiassa monia eläimiä, muun muassa napakettuja. Arvellaan Gravetten aikoina ihmisten liikkuneen laajalla alueella ja harjoittaneen tavaranvaihtoa. Eri Gravetten paikalliskulttuurit olivat Keski-Euroopassa hieman erilaisia.

Gravette muuttui ajan mittaan. Ilmasto viileni jääkauden maksimia kohti noin 28 000–24 000 vuotta sitten alkaen ja esimerkiksi Sungirin asuinpaikka Jaroslavin lähellä Moskovan lähiseudulla hylättiin, kun ilmasto kylmeni. Ihmiset joko kuolivat kylmään ja nälkään riistaeläinten hävittyä tai pakenivat. Itä-Euroopan väestö keskittyi etelään Ukrainan Kostjonkin kulttuurin alueelle ja vastaavasti Ranskassa Solutrén kulttuurin alueelle, ja myös Balkanin niemimaalle ns. refugioihin, "pakolaiskeskuksiin". Gravetten kausi päättyi Ranskassa Solutrén kulttuurin tuloon juuri jääkauden huippukohdalla tai juuri sen alla noin 21 500 radiohiilivuotta sitten. 21 000–18 000 vuotta sittenhän oli viime jääkauden huippukohta. Itä-Euroopassa ja Etelä-Euroopassa Gravetten tyyppinen perinne jatkui muuntuen ajan mukana.

Epigravette

Etelä- ja Itä-Euroopassa jatkui jälkigravettelainen eli epigravettelainen aika noin välillä 21 000–14 000 radiohiilivuotta sitten. Italian epigravetten kausi alkoi noin 20 000 vuotta sitten. Italian epigravettelaiset ottivat läntisen Madeleine-kulttuurin tapaan mikroliitit käyttöön mutta eivät kehittäneet "luuteollisuutta" Ranskan myöhäisjääkauden Madeleinen kulttuurin tapaan.

Varsin vähän on tietoa jääkauden loppuvaiheen paleoliittisesta kehityksestä Ukrainassa, jossa oli jääkauden maksimin aikainen turvapaikka ihmisille ja mammuteille. Se tiedetään että hyvin etelässä Krimin niemimaalla kasvoi ihmisasutusten määrä noin 16 000 vuotta sitten, ja että noin 17 000–10 000 vuotta sitten Ukrainassa oli Epigravetten kulttuuri, jonka ihmiset metsästivät muun muassa mammutteja ja napakettuja. Epigravetten kulttuuri ulottui etelässä Krimille ja idässä Kaukasukselle asti. Sen jäljiltä on säilynyt muun muassa hyvin tehtyjä luuesineitä, nahkaiset, puiset jne. pehmeät esineet ovat hävinneet. Keskisen Dnestrin laakson lounaisosan jääkauden maksimin ja jääkauden loppuvaiheen luulöydöistä 80-90 on peuran ja hevosen luita. Mammutinluita on vain 15%. Ukrainan alueen lounaistasangolla kasvoi kasviruoan merkitys päätellen jauhinkivistä toisin kuin keski- ja etelätasangoilla.

Gravetten työkalut

Gravetten kivityökalut olivat tyypiltään kivestä, esimerkiksi piikivestä iskettyjä ohuita talttamaisia, mutta kuitenkin melko karkeatekoisia säleitä, ilmeisesti kiviveitsiä joita käytettiin saaliseläinten nylkemiseen ja lihojen kaapimiseen luista. Gravetten keihäänkärki oli melko hyvin tehty (ja muistutti jossain määrin Solutrén kärkeä, ja paleointiaanien varhaisia kärkiä). Afrikasta noin 25 000 vuoden takaa on löydetty ensimmäinen keihäslinko, atlatl, joka on alkeelliseksi erittäin tehokas metsästysase.

Jotkut lähteet väittävät, että keihäslinko olisi keksitty noin 30 000 vs Gravette-kauden alussa tai ennen sitä.^lähde? Jousi ja nuoli olisi tunnettu päätellen pienistä kivikärjistä. Gravetten ajalta lienee noin 25 000 vuotta vanha Länsi-Venäjän löytö, jossa on suoristettu keihäänkärki (lenkkiavainta muistuttavalla työkalulla, jollaisia on löydetty muun muassa paleointiaanien varhaisilta asuinpaikoilta).

Gravetten löytöpaikkoja

Charente
Charente-Maritime
Dordogne et Vienne
Laussel
La Mouthe
Abri Pataud
Terme Piala

Pavlovin kulttuuri eli Itä-Gravette

Dolní Věstonice liittyy Itä-Gravetten eli Pavlovin kulttuuriin 29 000–24 000 BP. Dolní Věstonicen 28 000–26 000 (31 000–26 000 vs) vuotta vanha maahan kaivettu nahkamaja-asutus ja sieltä löydetty poltetusta savesta tehty venuspatsas. Se on maailman vanhin keramiikkaesine. Paikalla asuttiin tuhansia vuosia. Sieltä on löydetty 2 000 poltettua savipalloa. Tšekkoslovakian Pavlovin kulttuurin löytöpaikkoja.

Dolní Věstonice Määrissä
Moravany-Lopata
Predmost I
Pavlov I 27 000–25 000 BP
Kostjonki I 24 000–21 000 BP Donjoella Venäjällä
Petrkovice
Brno II noin 25 000 vs
Venäjän Kohotulevo Tursac I tai II interstadiaalina 25 000 BP

Geenitutkimukset

Gravetten kulttuurin isälinjan haplotyypit ovat I ja C. C on esim C1a2. Muita ovat F, CT,IJK,BT. Äitilinjan tyyppejä ovat U2, U5, U6, U8c, M^[4]^[5].