Epidauros Limera
| Epidauros Limera | |
|---|---|
| Ἐπίδαυρος Λιμηρά | |
| Sijainti | |
  Epidauros Limera |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Monemvasiá, Lakonia, Peloponnesos |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Lakonia |
| Kaupunki | Sparta |
| Aiheesta muualla | |
Epidauros Limera (m.kreik. Ἐπίδαυρος Λιμηρά, Epidauros Limēra, lat. Epidaurus Limera) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Lakoniassa Peloponnesoksen niemimaan itärannikolla Kreikassa.[1][2][3] Sen arkeologinen alue sijaitsee Monemvasián kunnassa noin viisi kilometriä pohjoiseen nykyisestä Monemvasián kylästä ja kolme kilometriä kaakkoon Ágios Ioánniksen kylästä.[4][5]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epidauros Limera sijaitsi sen mukaan nykyisin Epídavros Limirán lahtena tunnetun lahden rannalla. Lahden pohjoispäässä on Kremmýdin niemi ja eteläpäässä Monemvasián niemi. Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi rannikon lähellä sijainnut kukkula. Alakaupunki sijaitsi akropoliin itä- ja kaakkoisrinteessä. Kaupunki vartioi helpointa reittiä Spartasta Peloponnesoksen itärannikolle. Myöhemmin kaupungin paikka on tunnettu ”Vanhana Monemvasiána” (Paliá Monemvasiá).[2][3]
Epidauros Limeraa ei tule sekoittaa tunnetumpaan Epidauroksen kaupunkiin pohjoisempana Argoliin rannikolla.[2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epidauros Limeran paikka on ollut löydöistä päätellen asuttu viimeistään neoliittisella kaudella ja edelleen helladisella kaudella, erityisesti mykeneläisellä kaudella LH II–IIIC. Keramiikkalöydöistä päätellen asutuksella on ollut yhteyksiä Kreetan minolaiseen kulttuuriin.[2][4]
Myöhempi antiikin aikainen Epidauros Limeran kaupunki oli Pausaniaan mukaan Argoliin Epidauroksen perustama siirtokunta. Kerrotaan, että epidauroslaisten laiva rantautui kaupungin kohdalla ollessaan matkalla Kosille. Kaupungin perustaminen ajoittuu todennäköisesti aikaan, jolloin koko Lakonian itärannikko oli Argoksen vallan alla. Kaupungin lisänimi Limera, joka erotti sen emäkaupungista, oli merkitykseltään epäselvä jo antiikin aikana. Useimmiten sen tulkittiin viittaavan kaupungin hyviin satamiin (limenēra).[2][3]
Epidauros Limera esiintyy antiikin lähteissä vain harvoin. Arkaaisella ja klassisella kaudella kaupunki oli Spartan vallan alla ollutta perioikialuetta. Thukydides kertoo ateenalaisten hyökänneen kaupunkiin kahdesti peloponnesolaissodan aikana, vuosina 424 ja 414 eaa., sen strategisen sijainnin vuoksi. Myöhemmin kaupunki oli osa Eleutherolakonialaista eli Vapaata lakonialaista liittoa.[2][3][6]
Kaupunki kukoisti vielä roomalaisella kaudella. Sen paikka on ollut asuttu ilmeisesti vielä 500-luvun lopulle jaa. saakka.[6] Keskiajalla seudun asutus siirtyi turvallisempaan paikkaan Monemvasiáan (myös Monembasia, frankeilla Malvasia), joka oli läpi keskiajan koko Peloponnesoksen eli Morean merkittävimpiä keskuksia.[3]
Monet matkailijat ja antiikintutkijat tekivät huomioita kaupungin raunioista jo 1700- ja 1800-luvuilla.[6] Kaupungin alueen arkeologisia kaivauksia ja muita tutkimuksia ovat suorittaneet kreikkalaiset arkeologit sekä British School at Athens eli brittiläinen arkeologinen koulu. Kaivauksia on suoritettu muun muassa vuosina 1936 ja 1953.[4]
Rakennukset ja löydökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akropolis ja alakaupunki oli ympäröity kaupunginmuurilla, joka oli rakennettu hellenistisellä kaudella joko 300-luvulla eaa. tai myöhemmin. Muuri oli varustettu tornein, jotka olivat suhteellisen pienikokoisia. Muuria on säilynyt monin paikoin, meren puolelta jopa puoleenväliin niiden alkuperäisestä korkeudesta. Muurein ympäröity alue jakaantui kolmeen osaan, varsinaiseen linnoitukseen sekä alakaupungin kahteen osaan, jotka oli myös erotettu toisistaan muurilla.[2][3]
Pausaniaan mukaan akropoliin huipulla sijaitsi Athenelle omistettu temppeli, ja huippu onkin selvästi tasoitettu ikään kuin temppeliä varten. Akropoliin huipulta on löydetty myös merkkejä mykeneläisen ajan asutuksesta. Alakaupungissa sijaitsivat Afroditelle ja Asklepiokselle omistetut temppelit ja satamassa Zeus Soterin temppeli. Lahden rannalla on jälkia kahdesta satamasta sekä kaupungin pohjois- että eteläpuolella.[2][3] Roomalaisen kauden löytöihin kuuluvat muun muassa lattiamosaiikein koristeltu talo sekä keisarinna Julia Domnan ja tämän perheenjäsenten patsaiden jalusta.[6]
Ainakin Strabonin aikaan kaupunkiin kuului niemessä ollut linnoitus, joka tunnettiin nimellä Minoa. Nimi voi viitata muinaisiin minolaisiin yhteyksiin. Useimmiten linnoituksen on ajateltu sijainneen Monemvasián korkealla kalliolla, joka on myöhemmin erotettu saareksi,[2][3] mutta joskus linnoitus on sijoitettu kaupungin pohjoispuoliseen niemeen.[7]
Kaupungin lähistöltä on löydetty mykeneläisaikaisia kammiohautoja.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”329 Epidauros Limera”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
- ↑ a b c d e f g h i Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Epidauros Limera, Lakonia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Smith, William: ”Epidaurus Limera”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gallou, Chrysanthi: Epidaurus Limera: the tale of a Laconian site in Mycenaean times. (Sparta and Laconia: From Prehistory to Pre-Modern) British School at Athens Studies, 2009, 16. vsk, s. 85–93. British School at Athens. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Epidauros Limera Pleiades. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c d Ancient Epidaurus Limera Δήμος Μονεμβασιάς. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Castellan, Antoine-Laurent: Lettres sur la Morée et les iles de Cérigo, Hydra, et Zante, avec vingt-trois Dessins de l’Auteur, gravés par lui-même, et trois Plans, Paris, Η. Agasse, 1808. commons.wikimedia.org.
