Enzo Bearzot
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Enzo Bearzot | ||
Syntymäaika | 26. syyskuuta 1927 | ||
Syntymäpaikka | Aiello del Friuli, Italia | ||
Kuolinaika | 21. joulukuuta 2010 (83 vuotta) | ||
Kuolinpaikka | Milano, Italia | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1946–1948 | Pro Gorizia | ||
1948–1951 | FC Internazionale Milano | ||
1951–1954 | Calcio Catania | ||
1954–1956 | Torino FC | ||
1956–1957 | FC Internazionale Milano | ||
1957–1964 | Torino FC | ||
Maajoukkue | |||
1955 | Italia | 1 | (0) |
Valmennusura | |||
1964–1968 | Torino FC (apulaisvalmentaja) | ||
1968–1969 | Pro Prato AC | ||
1969–1974 | Italia (apulaisvalmentaja) | ||
1969–1975 | Italia, alle 23-vuotiaat | ||
1975–1977 | Italia (apulaisvalmentaja) | ||
1977–1986 | Italia |
Enzo Bearzot (26. syyskuuta 1927 Aiello del Friuli, Italia – 21. joulukuuta 2010 Milano, Italia[1]) oli italialainen jalkapalloilija ja -valmentaja. Bearzot muistetaan parhaiten Jalkapallon MM-kullasta 1982 Italian maajoukkueen päävalmentajana.
Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bearzotin peliura oli varsin vaatimaton kestäen kuitenkin 18 vuotta. Pelipaikaltaan Bearzot keskuspuolustaja ja pelasi yhden maaottelun Italian jalkapallomaajoukkueessa.
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätettyään peliuransa 1964 Torinossa, Bearzot jatkoi työskentelyä seurassa apuvalmentajana tehden töitä legendaarisen italialaisvalmentaja Nereo Roccon kanssa. 1968 Bearzot debytoi Serie C:ssä pelanneen Pro Praton päävalmentajana, mutta hänen uransa tärkein hetki oli siirtyminen Italian jalkapalloliiton päävalmentajaksi 1969. Hän toimi Italian jalkapallomaajoukkueen apulaisvalmentajana MM-kisoihin 1974 saakka. Vuonna 1975 Bearzot jätti alle 23-vuotiaiden maajoukkuevalmentajan tehtävät ja siirtyi takaisin maajoukkueen apulaisvalmentajaksi ja 1977 seurasi Fulvio Bernardinia päävalmentajana.
Bearzotin johdolla Italia sijoittui 1978 MM-kisoissa neljänneksi ja 1982 MM-kisoissa tuloksena oli maailmanmestaruus. 1986 MM-kisoissa Italia jäi neljännesvälieriin ja Bearzot jätti tehtävänsä kisojen jälkeen. Maailmanmestaruus palautti Italian jälleen maailman jalkapalloeliittiin, sillä edellisen mestaruuden maa oli saavuttanut vuoden 1938 MM-kisoissa Ranskassa.
EM-kisoissa Bearzot johdatti Italian neljänneksi 1980.
Bearzot kuoli 21. joulukuuta 2010 Milanossa pitkän sairauden murtamana 83-vuotiaana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mestarivalmentaja Bearzot kuoli Yle Uutiset. 21.12.2010. Viitattu 21.12.2010.
- ↑ E' morto Enzo Bearzot Addio al c.t. di Spagna '82
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä: Fulvio Bernardini |
Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1977–1986 |
Seuraaja: Azeglio Vicini |
1930 Alberto Suppici | 1934 Vittorio Pozzo | 1938 Vittorio Pozzo | 1950 Juan López | 1954 Sepp Herberger | 1958 Vicente Feola | 1962 Aymoré Moreira | 1966 Alf Ramsey | 1970 Mário Zagallo | 1974 Helmut Schön | 1978 César Luis Menotti | 1982 Enzo Bearzot | 1986 Carlos Bilardo | 1990 Franz Beckenbauer | 1994 Carlos Alberto Parreira | 1998 Aimé Jacquet | 2002 Luiz Felipe Scolari | 2006 Marcello Lippi | 2010 Vicente del Bosque | 2014 Joachim Löw | 2018 Didier Deschamps