Ensio Hiitonen

Kaarlo Ensio Paulus Hiitonen (vuoteen 1923 Hidén; 27. lokakuuta 1900 Helsinki – 14. tammikuuta 1970) oli suomalainen oikeustieteen tohtori, diplomaatti, toimittaja ja poliitikko. Hiitonen oli mukana politiikassa Kansallisen Edistyspuolueen, Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) ja Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen (SYP) riveissä.

Hiitosen vanhemmat olivat filosofian tohtori Karl Julius Hidén ja Helmi Liisi Parmanen. Hiitonen pääsi ylioppilaaksi 1919 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1921, filosofian maisteriksi 1923, lakitieteen kandidaatiksi 1926 sekä lakitieteen tohtoriksi 1929. Hiitonen oli uransa alussa ulkoministeriön palveluksessa muun muassa sanomalehtijaoston avustajana 1925, lähetystöavustajna Pariisissa 1926, vt. pääkonsulina Haagissa 1929, kansainliittojaoston päällikkönä vuodesta 1929, asiainhoitajana Prahassa 1938–1939 ja Bukarestissa 1939. Hän toimi sitten Suomen Filmikamarin asiamiehenä 1942–1948 ja toimitusjohtajana 1948–1949. Vuodesta 1949 lähtien hän oli Alkon lakimiehenä ja suhdetoiminnan hoitajana.

Hiitonen toimi viikkolehti Vapaan Pohjolan päätoimittajana vuosina 1941 ja 1944–1949. Vuodesta 1946 alkaen Vapaa Pohjola oli myös SYP:n äänenkannattaja. Hiitonen valittiin SYP:n puoluetoimikuntaan maaliskuun 1946 perustavassa kokouksessa ja myöhemmin 1940-luvulla hän nousi puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtaja Hiitosen mukaan SYP:n jäsenet erosivat SDP:stä, koska oikeistosiiven johtama puolue lähentyi jatkuvasti porvareita eikä noudattanut ohjelmaansa. SYP sen sijaan halusi vaihtaa kapitalismin sosialismiin ja, että ”työväenliikkeessä jälleen vallitsisi reipas luokkataisteluhenki, joka pitää realisia saavutuksia työntekijöiden ja muiden pieneläjien hyväksi tärkeämpänä kuin hyviä suhteita porvaristoon”. Hiitonen erosi puolueesta ja liittyi takaisin SDP:hen syksyllä 1953 yhdessä neljän muun kanssa. Ryhmä julkaisi eronsa perusteet Suomen Sosialidemokraatissa otsikolla ”Irti Suomen Kommunistisen Puolueen holhouksesta”. Hiitonen tovereineen syytti kommunisteja muun muassa SKDL:ssä toimivien määräilystä, SYP:n soluttamisesta, voimien tuhlaamisesta työväenliikkeen sisäisiin taisteluihin ja epäluulojen kylvämisestä naapurikansojen välille. SYP:n jäsenet olivat eronneiden mukaan olleet ”pelkkinä kyltteinä, joiden avulla kommunistit pyrkivät kaunistamaan toimintaansa”. Ryhmä kehotti muitakin yhtenäisyyspuoluelaisia liittymään SDP:hen, jonka nähtiin tiukentaneen asennettaan kapitalismiin ja, jossa avoin mielipiteiden vaihto koettiin mahdolliseksi.

Hiitonen julkaisi vuonna 1953 kirjan Vääryyttä oikeuden valekaavussa, jossa hän käsitteli muun muassa Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla käytyjä poliittisia oikeudenkäyntejä sekä niin sanottujen kuutosten vangitsemista jatkosodan alussa.

Hiitosen veljiä olivat kasvititeilijä Ilmari Hiitonen sekä kiinteistöneuvos ja sotavalokuvaaja Unio Hiitonen.

Teoksia

• Compétence de l’organisation internationale du travail , väitöskirja. 1928
• Työtapaturmien korvaamisesta Suomen oikeutta silmällä pitäen. 1930
• Ulkomaalaisten elinkeinojen harjoittamisoikeuden rajoista Suomen oikeutta silmällä pitäen. 1931
• Vääryyttä oikeuden valekaavussa. Vapaa Pohjola, Helsinki 1953

Lähteet

• Kekkonen, Jukka: Hiitonen, Ensio (1900 - 1970) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Projekt Runeberg : Aikalaiskirja 1934
• Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917, osa H-O, Karl Julius Hidénin tiedot
• Filmikamarin hallitus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Jari Sedergrenin Sedis Blog 17.9.2005 : Filmiriita 1941-1944