Emil Kukkonen

Emil Kukkonen (1. maaliskuuta 1908 Iisalmen maalaiskunta – 16. maaliskuuta 1940 Tampere) oli suomalainen kestävyysjuoksija. Hän edusti urallaan aluksi kotiseutunsa Iisalmen Visaa ja muutettuaan Helsinkiin vuodesta 1934 lähtien Helsingin Kisa-Veikkoja (HKV) ja saavutti HKV:n riveissä henkilökohtaisten SM-mitalien lisäksi viestimitaleja.

Kukkonen kilpaili 1930-luvulla yleisurheilun SM-kisoissa ja saavutti ratajuoksijana 10 000 metrillä SM-hopeaa 1931 sekä pronssia 1932 ja 1935. Hän sijoittui vuonna 1933 neljänneksi ja 1934 viidenneksi. Hän oli mukana kesällä 1932 olympialaisten valintakilpailuissa Helsingissä sijoittuen toiseksi Jonne Torikan jäljessä ajalla 31.47,5, joka jäikin hänen uransa parhaaksi 10 000 metrin ajaksi. Häntä ei kuitenkaan valittu Los Angelesin olympiajoukkueeseen, sillä sinne valittiin katsastuksissa muita matkoja juosseet Volmari Iso-Hollo, Paavo Nurmi ja Lauri Virtanen. Myöhemmin hän sai vielä vuoden 1936 25 kilometrin maantiejuoksussa SM-pronssia.

Vuoden 1937 SM-rataviesteissä hän oli mukana HKV:n nelikossa, joka sijoittui toiseksi 4 x 1 500 metrillä.

Maastojuoksun SM-kisoissa 1934 hän saavutti SM-hopeaa 8 km:n pituisella matkalla. Vuoden 1937 SM-maastojen pitemmällä matkalla hän oli kolmas. Vuoden 1939 SM-maastoissa hän oli mukana joukkuemestaruuden voittaneessa HKV:n joukkueessa, jossa muina jäseninä olivat Matti Laihoranta ja Veikko Tuominen.

Kukkonen oli ennen sotavuosia kauppa-apulaisena. Hän haavoittui Talvisodan loppuvaiheessa 16. helmikuuta 1940 partioretkellä Kuolemajärven Muurilassa. Hän oli haavoittuessaan sotamies Jalkaväkirykmentti 11:ssa eli Ässärykmentissä. Hän kuoli kuukauden kuluttua eli 16. maaliskuuta sotasairaalassa Tampereella.

Lähteet

• Arponen, Antti O. & Kasila, Markku & Peltola, Vesa-Matti: He antoivat kaikkensa. Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Kustannusosakeyhtiö Auditorium. 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.