Elsa Tervo
Elsa Sigrid Katarina Tervo (4. maaliskuuta 1892 Nokia – 20. maaliskuuta 1966 Tampere) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervon isä Juho Pietari Tervo oli Nokian tehtaan kansakoulun opettaja ja äiti Ida Josefina Sjödahl. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulusta 1911 ja aikoi jatkaa jo kansakouluaikanaan aloittamiaan musiikkiopintoja, mutta päätyi konttoristiksi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:lle, jossa hän työskenteli vuodet 1912−1918. Vuosina 1918−1923 Tervo toimi Fazerin musiikkikaupan nuottiosaston hoitajana Tampereella ja Viipurissa sekä vuodesta 1923 laulun ja pianonsoiton opettajana Tampereella ja Nokialla.[2] Sinne hän muutti vanhempiensa kuoltua 1941.
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisen työnsä ohessa Tervo suomensi italiankielisiä runoja (Giacomo Leopardin laulut, 1962) ja laati kirjoituksia päivä- ja aikakauslehtiin. Hän kävi vuodesta 1924 alkaen useita kertoja Italiassa ja toimi Dante Alighieri -yhdistyksen Tampereen osaston puheenjohtajana.[2] Tervo oli Pirkkalaiskirjailijat-yhdistyksen perustajajäsen. Tervo on haudattu Nokian Keskustan hautausmaalle.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sinisiä liekkejä (runokokoelma, 1935)
- Eerik XIV ja Juhana III (näytelmä, 1937)
- Pyörremyrsky (romaani, 1938)
- Teltantekijättären lauluja (runokokoelma, 1942; omistettu marsalkka Mannerheimille)
- Kartanonrouva ja kulkuri (romaani, 1945)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kirjailijat 1917–1944, Tervo, Elsa Sigrid Katarina, sivu 448, toimittaneet Hannu Launonen, Maija Hirvonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 365, Jyväskylä 1981
- ↑ a b Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Elsa Tervo, s. 362-367. Porvoo: WSOY, 1947.
- ↑ Kirjailija Elsa Tervo, hautakuva: albumissa Nokia, Keskustan hautausmaa 01 L-R (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 25.12.2022.