Elokuvakasvatus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elokuvakasvatus on oppimisen ja opettamisen ala, joka keskittyy elokuvaan. Elokuvakasvatus on osa taidekasvatusta ja mediakasvatusta.[1]

Ensimmäinen askel elokuvakasvatukseen otetaan yhdessä katsomalla ja keskustelemalla, mistä voidaan edetä elokuvanlukutaitoon. Elokuva on mahdollista nähdä eräänlaisena tekstinä, kielenä, jolla on oma kielioppinsa ja jota voidaan oppia ”lukemaan ja kirjoittamaan”.[2]  Elokuvakasvatus on elokuvan katsomista yhdessä lapsen kanssa ja tämän kokemuksen jakamista. Elokuvakasvatus kannustaa omaan ajatteluun, ja elokuvakasvattajan tehtävä on auttaa lasta elokuvan herättämien mielikuvien jäsentämisessä.[3] Elokuvan avulla oppiminen on parhaimmillaan kokemuksellista ja mieleenpainuvaa.[4]

Elokuvia voidaan katsoa ja pohtia tavalla, joka johdattaa meidät tekemään niitä itse.[5] Elokuvakasvatusta ei ole mielekästä jakaa yhtäältä vain elokuvan katsomiseen, analysointiin ja kriittisen ajattelun kehittämmiseen ja toisaalta pelkästään käytännön luovaan työskentelyyn. Luomisprosessiin voidaan keskittyä sekä elokuvan katsomistapoja että elokuvan tekemistä opetettaessa.[6] Elokuvien tekeminen opettaa tekijöilleen elokuvan kielioppia paremmin kuin mikään muu elokuvakasvatuksen osa-alue.[4]

Taidemuotona elokuva on kiistatta yksi viime vuosisadan tärkeimmistä, mutta kouluopetuksessa sen pedagoginen potentiaali on useimmiten jäänyt hyödyntämättä – ikävän usein elokuvan rooli onkin ollut toimia viihteenä, muun koulutyön rinnalla.[4]

Elokuvakasvatus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvakasvatusta annetaan Suomessa kouluissa, harrastuskerhoissa, lastenkulttuurin parissa ja taiteen perusopetuksessa. Elokuvakasvatusta ja siihen oppimateriaaleja tuottavat yksittäiset opettajat ja kasvattajat, elokuvajärjestöt, elokuvayhdistykset, elokuvakeskukset ja elokuvafestivaalit. Suomessa toimii elokuvakasvatuksen verkosto, joka koordinoi elokuvakasvatusta valtakunnallisesti.lähde?

Liikkuvaan kuvaan keskittynyt Mediametka ry tarjoaa valtakunnallisesti mediakasvatusta ja -opetusta.[7][8]

  1. Marjo Kovanen & työryhmä: Elokuvakasvatuksen opas, s. 14. Koulukino, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013.
  2. Kovanen, Marjo & työryhmä: Elokuvakasvatuksen opas, s. 13. Koulukino, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013.
  3. Kovanen, Marjo & työryhmä: Elokuvakasvatuksen opas, s. 11, s. 11-12. Koulukino, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013.
  4. a b c Nevala, Tommi: Elokuvakasvatuksen käsikirja (.pdf) 2019. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut, Kulttuuritalo Valve, Valveen elokuvakoulu, Koulujen elokuvaviikko. Arkistoitu 25.8.2019. Viitattu 25.8.2019.
  5. Bergala, Alain: Kokemuksia elokuvakasvatuksesta, s. 95. (Alkuteos: Alain, Bergala: L'hypothèse cinéma. petit traité de transmission du cinéma à l'école et ailleurs. Cashier du Cinéma 2002, 2006.) Suomentanut Kaisa Kukkola ja Sampsa Laurinen. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2013. ISBN 978-952-5994-42-1
  6. Bergala, Alain: Kokemuksia elokuvakasvatuksesta, s. 33. (Alkuteos: Alain, Bergala: L'hypothèse cinéma. petit traité de transmission du cinéma à l'école et ailleurs. Cashier du Cinéma 2002, 2006) Suomentanut Kaisa Kukkola ja Sampsa Laurinen. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2013. ISBN 978-952-5994-42-1
  7. Toiminta – Mediametka ry mediametka.fi. Viitattu 14.6.2023.
  8. Mediakeskukset | Mediakompassi | Yle.fi vintti.yle.fi. Viitattu 14.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]