Elina Hirvonen
| Elina Hirvonen | |
|---|---|
 Elina Hirvonen WSOY:n syyskauden avajaisissa elokuussa 2019. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1975 (ikä 48–49) Helsinki, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elina Hirvonen (s. 1975 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja.[1]
Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (2005) oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvonen on filosofian maisteri Turun yliopistosta ja taiteen kandidaatti Taideteollisesta korkeakoulusta.[1] Hän on opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa, yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa ja dokumenttielokuvan ohjaamista Taideteollisessa korkeakoulussa. Hirvonen on työskennellyt toimittajana ja tuottajana, Ylioppilaslehden ja Vihreän Langan kolumnistina sekä Tulvan päätoimittajana[2].
Toimittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2001 toimittaja Harri Nykänen kirjoitti Helsingin Sanomiin jutun, jossa erästä toimitusjohtajaa syytettiin seksuaalisesta ahdistelusta. Johtajan nimeä ei jutussa kuitenkaan paljastettu. 25-vuotias Hirvonen toimi tuolloin juontajana Neloskanavan Palaneen käry -ohjelmassa. Erässä ohjelman jaksossa johtajan henkilöllisyys paljastettiin: hän oli Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde. Ohjelmassa Hirvonen syytti Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkusta tiedon pimittämisestä. Seuraavina päivinä mediassa nousi kohu, jossa muut toimittajat asettuivat puolustamaan Ahdetta ja Virkkusta.[3] Hirvosen väitettiin "seonneen"[4]. Kohujutun vuoksi Palaneen käry lopetettiin[3]. Kun Ahteen toimintaa selvitettiin, hänen todettiin syyllistyneen pitkäkestoiseen ja useasti toistuneeseen sukupuoliseen häirintään, ja hän sai Veikkauksesta potkut[3]. Tapauksen jälkeen Hirvonen huomasi, ettei hänen juttujaan enää ostettu ja hän ymmärsi uransa toimittajana olevan ohi[4]. Uusi suunta löytyi hänen Ylelle tekemänsä Afrikkaa käsittelevän dokumenttisarjan kautta[4].
Dokumenttiohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2007 ilmestyi Hirvosen lyhytdokumentti Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa, joka käsittelee siirtolaisuutta Afrikasta Eurooppaan.[5] Se palkittiin vuonna 2007 Arktisen upeeta -festivaaleilla Jyväskylässä ja voitti Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttielokuvien festivaalilla opiskelijaelokuvien pääpalkinnon. Vuonna 2008 elokuva sai erikoispalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa Tampereen elokuvajuhlilla ja pääpalkinnon Ecofilms-festivaaleilla Rhodoksella.[6]
Romaanikirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman ilmestyi vuonna 2005 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan.[7] Teos on käännetty englanniksi, islanniksi, italiaksi, puolaksi, ruotsiksi, saksaksi ja viroksi. Englanniksi sen on kääntänyt Douglas Robinson nimellä When I Forgot.[8] Toukokuussa 2009 romaani nostettiin The New York Timesin Book Review’n kanteen, mikä on harvinaista esikoisromaanille.[9]
Hirvosen toinen romaani Kauimpana kuolemasta ilmestyi vuonna 2010. Hän kirjoitti sen Lusakassa, Sambiassa, jossa asui miehensä kanssa kaksi vuotta.[5] Kirja sai ilmestymisvuonnaan Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon.[10] Romaanin käännösoikeudet on myyty kuuteen maahan.[5]
Syksyllä 2011 Hirvoselle myönnettiin Taiteen keskustoimikunnan kolmivuotinen taiteilija-apuraha vuoden 2012 alusta alkaen.[11] Hänen kolmas romaaninsa Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 2015.[12]
Vuonna 2017 Hirvonen ja kuvittaja Ville Tietäväinen saivat ensimmäistä kertaa jaetun Punni-kirjallisuuspalkinnon kuvakirjasta Näkymätön.[13]
Hirvosen ja Ujuni Ahmedin kirjoittamaan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -teokseen pohjautuvan samannimisen näytelmän kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21. syyskuuta 2023.[14][15]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Että hän muistaisi saman. Helsinki: Avain, 2005. ISBN 952-5524-16-7
- Kauimpana kuolemasta. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-952-5524-81-9
- Kun aika loppuu. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-40984-8
- Punainen myrsky. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-43646-2
- Rakkauksien lokikirja. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 9789510480717.
Lastenkirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prinsessa Rämäpää -sarja
- Prisessa Rämäpään talvitaika. (Kuvitus: Mervi Lindman) Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-8642-5
- Elina Hirvonen, Anna Kiiskinen & Iivari Kiiskinen: Prisessa Rämäpää ja vessasanat. (Kuvitus: Mervi Lindman) Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0465-9
- Prisessa Rämäpää ja riitataika. (Kuvitus: Mervi Lindman) Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2209-7
- Prisessa Rämäpää ja mörkötaika. (Kuvitus: Mervi Lindman) Helsinki: Tammi, 2024. ISBN 978-952-04-5878-2
- Pehmoeläinten Maailmanneuvosto -sarja
- Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto. (Kuvitus: Nadja Sarell) Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1419-1
- Kalle ja Vompatin soturit. (Kuvitus: Nadja Sarell) Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-3193-8
- Muut
- Näkymätön. (Kuvitus: Ville Tietäväinen) Helsinki: Lasten Keskus, 2016. ISBN 978-952-288-549-4
Tietokirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hirvonen, Elina (toim.): Käsikirjoittaminen. Helsinki: Art House, 2003. ISBN 951-884-372-4
- Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007–2009. Helsinki: Avain, Vihreä Lanka, 2010. ISBN 978-952-5524-82-6
- Silfverberg, Anu & Hirvonen, Elina: Sata sivua. Tekstintekijän harjoituskirja. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-809-1
- Hirvonen, Elina & Hurskainen, Juuli (toim.): Minä jaksan tämän päivän: tarinoita lastensuojelusta. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44603-4
- Hirvonen, Elina & Ahmed, Ujuni: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-46877-7
- Hirvonen, Elina: Katri Helena : laulaja. Helsinki: Johnny Kniga, 2023. ISBN 978-951-0-46690-2
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hirvonen, Elina Kirjasampo.fi. Viitattu 23.3.2016.
- ↑ Lehti, Anu-Elina: Kirjoittajien tulva Vihreä Lanka. 14.8.2009. Viitattu 23.3.2016.
- ↑ a b c Suomen ensimmäisessä isossa ahdistelukohussa päätoimittajat puolustivat ahdistelijaa ja lähtivät tämän kanssa lumilomalle. Asian paljastaneet journalistit joutuivat kärsimään. Journalisti. 6.4.2021. Viitattu 20.4.2022.
- ↑ a b c Kirjailija-ohjaaja Elina Hirvonen oli mukana paljastamassa ahdistelijan nimeä ja joutui valtavan ryöpytyksen kohteeksi – ”Aiheuttaa edelleen fyysisiä reaktioita” Journalisti. 13.4.2021. Viitattu 20.4.2022.
- ↑ a b c Kauimpana kuolemasta Avain. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 23.12.2014.
- ↑ Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa Elonet.
- ↑ Hirvonen Elina Avain. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 21.1.2015.
- ↑ Että hän muistaisi saman Kirjasampo.fi. Viitattu 23.3.2016.
- ↑ Suomalainen esikoisteos nousi valokeilaan Yhdysvalloissa Yle Uutiset. 10.5.2009. Viitattu 23.3.2016.
- ↑ Kalevi Jäntin palkinto Hautalalle, Hirvoselle ja Salmenniemelle Yle Uutiset. 30.11.2010. Viitattu 17.12.2014.
- ↑ Seitsemälle taiteilijalle Taiteen keskustoimikunnan apuraha Helsingin Sanomat. 28.9.2011. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 23.12.2014.
- ↑ Volanen, Jarkko: Kun aika loppuu Maailman Kuvalehti. 28.4.2015. Viitattu 6.6.2018.
- ↑ Punni-kirjallisuuspalkinto Elina Hirvoselle ja Ville Tietäväiselle Lastenkirjainstituutti. Viitattu 18.12.2021.
- ↑ Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatteri. 27.1.2024. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Teatteriarvio | Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on syksyn teatteritapaus: Täydet viisi tähteä Helsingin Sanomat. 22.9.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Kiehumispiste Mouka. Arkistoitu 16.4.2017. Viitattu 15.4.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elina Hirvonen lukee Kauimpana kuolemasta -teostaan (osa 1) Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
- Elina Hirvonen lukee Kauimpana kuolemasta -teostaan (osa 2) Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
- Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta Aamun kirjassa 25.3.2010 Ylen Elävä arkisto.
- Schillinger, Liesl: Hush, Memory (Arvio teoksesta Että hän muistaisi saman/When I Forgot) The New York Times Sunday Book Review. 8.5.2009. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
