Elin Fagerholm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elin Fagerholm
Kansanedustaja
5.9.1922–17.10.1923
Ryhmä/puolue SSTP
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt25. toukokuuta 1886
Helsinki
Kuollut16. joulukuuta 1971 (85 vuotta)
Helsinki
Ammatti konttoristi

Elin Vilhelmina Fagerholm (vuodesta 1926 Airamo, o.s. Lönngren, 25. toukokuuta 1886 Helsinki – 16. joulukuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SSTP:n kansanedustajana vuosina 1922–1923. Fagerholmin kansanedustajakausi päättyi kesken, kun hänet vangittiin poliittisen toimintansa vuoksi ja tuomittiin yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Fagerholm oli myös Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton puheenjohtaja vuosina 1918–1921.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sörnäisten työläiskaupunginosassa syntynyt Fagerholm kävi kansankoulun ja kauppakoulun. Äidin kuoltua hän joutui jo nuorena huolehtimaan sisaruksistaan. Työväenliikkeeseen Fagerholm lähti vuonna 1903, jolloin hän liittyi Sörnäisten työväenyhdistyksen jäseneksi.[2] Lokakuussa 1905 Fagerholm oli perustamassa STY:n naisosastoa.[3] Vuonna 1907 hän sai työpaikan Osuusliike Elannon konttoristina.[1]

Lokakuussa 1917 Fagerholm valittiin sosialidemokraattisen naisliiton liittotoimikuntaan.[4] Sisällissodan tapahtumista Fagerholm pysytteli pääosin sivussa. Hänet valittiin ainoastaan punaisten muodostaman Helsingin kaupunginvaltuuston nimittämään talousvaliokuntaan muutamaa päivää ennen kansanvaltuuskunnan evakuointia Viipuriin.[5] Sodan päättyessä Fagerholm oli Hilda Öbergin ohella ainoa naisliiton liittotoimikunnan jäsen, joka ei ollut vangittuna tai paennut maasta. Syksyn aikana hän ryhtyikin organisoimaan naisliiton toimintaa uudelleen Öbergin ja liittotoimikunnan varajäsenen Fiina Pietikäisen kanssa.[6] Joulukuussa 1918 pidetyssä liittokokouksessa Fagerholm valittiin naisliiton puheenjohtajaksi.[7]

Vuosikymmenen vaihtuessa Fagerholm jätti sosialidemokraatit ja lähti kommunistisen SSTP:n toimintaan. Joulukuussa 1920 Fagerholm valtasi naisliiton kommunisteille yhdessä Mimmi Kanervon, Fiina Pietikäisen ja Rosa Sillanpään kanssa. SSTP:n puolueneuvosto lakkautti järjestön hieman myöhemmin ja tammikuussa 1922 tilalle perustettiin naissihteeristö, johon hänet valittiin.[6] Fagerholm toimi myös sihteeristön julkaiseman Työläisnaisen päätoimittajana 1922–1923.

SSTP:n puoluetoimikuntaan kuulunut Fagerholm oli ensimmäisen kerran pidätettynä poliittisen toimintansa vuoksi jo tammikuussa 1922.[8] Kansanedustajaksi hänet valittiin saman vuoden heinäkuussa järjestetyissä eduskuntavaaleissa.[1] Kesäkuussa 1923 Fagerholm pidätettiin uudelleen hänen allekirjoitettuaan SSTP:n julkaiseman kommunistisen rauhanjulistuksen.[9] Syys–lokakuun vaihteessa tutkintovankeutta jatkettiin Etsivän keskuspoliisin määräyksestä niin sanottuun suureen kommunistijuttuun liittyen.[10] Viimein kesäkuussa 1924 Turun hovioikeus tuomitsi Fagerholmin valtiopetoksen valmistelusta 2 vuoden 4 kuukauden kuritushuonerangaistukseen.[11]

Fagerholm suoritti tuomionsa Hämeenlinnan naisvankilassa, josta hän pääsi ehdonalaiseen toukokuussa 1926.[12] Vapauduttuaan Fagerholm ei enää lähtenyt politiikkaan, vaan jatkoi Elannon konttoristina vuoteen 1951 saakka.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leskeksi jääneen Elin Fagerholmin toinen puoliso oli näytelmäkirjailija Arvo Airamo, jonka kanssa hän avioitui 1926.[1] Pariskunta on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Elin Fagerholm Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.3.2011.
  2. ↑ Valittujen naisedustajien kuvat ja esittelyt. Työläisnainen, 1922, nro 14–15, s. 201. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  3. ↑ Yhdistysten rientoja. Uusi naisten osasto. Työmies, 20.10.1905, nro 243, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  4. ↑ Puolueen riennot. Sos.-dem. Naisliiton liittokokous. Työmies, 12.10.1917, nro 275, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  5. ↑ Helsingin asiat. Helsingin kaupunginvaltuusto. Työmies, 3.4.1918, nro 88, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  6. ↑ a b Uusitalo, Taina: Elämä työläisnaisten hyväksi : Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen sukupuolisidonnaisista käytännöistä, s. 254–255, 278, 284. (Väitöskirja) Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2014. ISBN 978-952-59761-4-4 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Lähteenmäki, Maria: Vuosisadan naisliike : naiset ja sosialidemokratia 1900-luvun Suomessa, s. 302–303. Helsinki: Sosialidemokraattiset Naiset, 2000. ISBN 952-91231-5-9
  8. ↑ Vihdoinkin ryhdytty tarmokkaisiin toimenpiteisiin maanpetoksellisia kommunisteja vastaan. Iltalehti, 27.1.1922, nro 22, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  9. ↑ Kansanedustaja Elin Fagerholm pidätetty. Uusi Suomi, 21.6.1923, nro 139, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  10. ↑ Kansanedustaja Elin Fagerholmia ei ole laskettukaan vapaaksi. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 2.10.1923, nro 6, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  11. ↑ Turun hovioikeus julistanut eilen päätöksen suuressa kommunistijutussa. Uusi Suomi, 21.6.1924, nro 142, s. 1, 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.4.2021.
  12. ↑ Vankilasta vapautuneita. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 7.5.1926, nro 69, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.4.2021.
  13. ↑ Elin Airamo 11.7.2019. Billion Graves. Viitattu 18.4.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elin_Fagerholm&oldid=21440604”