Elieser Johansson

Elieser Johansson (28. tammikuuta 1846 Vimpeli – 27. helmikuuta 1904 Laukaa) oli suomalainen tehtailija, Jämsänkosken sellutehtaan perustaja ja Partolan patruuna.

Johansson-Kailan sukuun kuuluneen Johanssonin vanhemmat olivat Lempäälän kirkkoherra Gustaf Johansson vanhempi ja Johanna Emilia Schalin. Johannsson suoritti farmaseutin tutkinnon 1864, mutta ryhtyi sitten maanviljelijäksi Uudessakaarlepyyssä. Solmittuaan 1869 avioliiton Carolina Rosellin (k. 1877) kanssa hän osti Pirkkalasta Partolan säteritilan, rakensi sinne höyrysahan ja hankki muitakin sahoja omistukseensa. Vaimon kuoltua Johansson meni 1882 uusiin naimisiin Akaan höyrysahan hoitajan Per Benjamin Köhlinin tyttären Beda Fredrikan (k. 1925) kanssa. 1887 hän osti appensa kanssa Jämsänkosken sahan, tarkoituksena perustaa tehdas selluloosan valmistukseen, johon Köhlinin poika ja Johanssonin lanko Per August Köhlin oli tutustunut Amerikassa. Yhtiö perustettiin 1888 ja tehdas käynnistyi seuraavana vuonna. Tehtaan isännöitsijäksi tuli Per August Köhlin ja tuotanto nousi vuoteen 1894 mennessä 400 tonnista 1 600 tonniin, liikevaihto 400 000 markkaan. Kun sekä puun hankinnassa että tuotannon laadussa oli ongelmia ja selluloosan hinta laski, tehdas ajautui vaikeuksiin. Johansson joutui henkilökohtaiseen vararikkoon 1893, Partola myytiin sahoineen ja Johanssonista tuli Jämsänkosken tehtaan isännöitsijä. Myös tehdas meni konkurssiin seuraavana vuonna, mutta sen toiminta ei keskeytynyt, vaan omistajaksi tuli velkojana Kansallis-Osake-Pankki. Uuden valkaisulaitoksen turvin tuotantoa saatiin pidettyä yllä, mutta tehdas paloi 1896. Vaikka se päätettiin rakentaa uudelleen, Johansson erosi isännöitsijän toimestaan 1897. Uuden tehtaan valmistuttua 1898 sen teknilliseksi johtajaksi ja samalla osakkaaksi tuli Johanssonin poika John Johansson. Isäkään ei silti jättänyt kokonaan puunjalostusalaa, hän perusti Suolahdelle sahan ja sen lisäksi kaupan Korpilahdelle, jonne muutti myös asumaan.

Elieser Johansson perusti vuonna 1898 Suolahden Saunalahteen kaksiraamisen höyrysahan. Johanssonin Jämsänkoskella tekemän konkurssin vuoksi saha oli hänen vaimonsa Bedan nimissä. Sahan yhteyteen perustettiin myös höyläämö, höyrymylly ja nahkurin verstas. Kesäkuussa 1899 aloitti toimintansa vielä virvoitusjuomatehdas Suolahden Vesitehdas ja Johansson harjoitti myös tervanpolttoa. Johanssonin puolisojen yritysten palveluksessa oli 30-70 henkeä. Saunalahden höyrysaha tuhoutui tulipalossa vuonna 1906 pari vuotta Elieser Johanssonin kuoleman jälkeen. Johanssonin pojat rakensivat sahan uudelleen mutta saha myytiin pakkohuutokaupassa velkojen takia jo pari vuotta myöhemmin. Sahan rakennuksissa käynnistettiin 1911 Ab Bobbin Rullatehdas, joka valmisti puisia lankarullia pääasiassa Englannin markkinoille. Rullatehtaan toiminta päättyi 1916 ensimmäisen maailmansodan katkaistua viennin Englantiin ja vuonna 1918 entinen rullatehdas siirtyi samana vuonna perustetun Oy Suolahden Tehtaat-yhtiön omistukseen. Rullatehdas muutettiin höyläämöksi mutta se tuhoutui tulipalossa jo heinäkuussa 1919. Saman aikaan Suolahden Tehtaat oli jo aloittanut suuren vaneritehtaan rakentamisen alueelle ja tämä tehdas aloitti toimintansa kesäkuussa 1920. 1930-luvulla Elieser Johanssonin sahan tulipalosta säästyneen neliskanttisen savupiipun ympärille rakennettiin vaneritehtaan suuri saunarakennus. Savupiippu purettiin 1980-luvulla.

Johansson veli oli professori, arkkipiispa Gustaf Johansson. Hänen poikansa toisesta avioliitosta, Elieser (Elpiö) Kaila (1885−1938), oli puolestaan Helsingin yliopiston oikeustieteen professori, joka toimi Suomen oikeusministerinä.