Eläinten karnevaali
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on ranskalaisen säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14-osainen sarja pienelle orkesterille. Teoksen alaotsake on ”eläintieteellinen fantasia”. Eläinten karnevaali on sävelletty helmikuussa 1886, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä.
Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläinaiheista ohjelmamusiikkia. Jokainen osa kuvaa tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi esittämästä teosta kantaesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut Joutsen-osaa, ja esityskielto oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan.
Eläinten karnevaalia käytetään paljon klassisen musiikin opettamisessa lapsille.
Teoksen osat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) – tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
- Poules et Coqs (Kanat ja kukot) – tässä osassa puhaltimet kiekuvat
- Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit (nopeat eläimet)) – erittäin nopea piano-osuus
- Tortues (Kilpikonnat) – osan melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin Orfeus manalassa kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
- L’Éléphant (Norsut) – tämä melodia taas on Hector Berliozin ”Dances des sylphes” kontrabassolle sovitettuna
- Kangourous (Kengurut) – pianot kuvaavat kenguruiden loikkimista
- Aquarium (Akvaario) – puhaltimien ja pianojen osuus kuvaa välkehtivää akvaariota
- Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) – tämä epäsovinnainen osa viittaa kriitikoihin ja kuvastaa Saint-Saënsin huumorintajua
- Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) – klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
- Volière (Lintuhäkki) – puhaltimien hallitsema osa
- Pianistes (Pianistit) – pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
- Fossiles (Fossiilit) – tässä hilpeässä, ksylofoni-voittoisessa osassa lainataan säveltäjän omaa Dance macabrea (Kalmantanssia) sekä ranskalaisia kansansävelmiä
- Le Cygne (Joutsen) – teoksen kuuluisin osa: sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellosävellyksiä.
- Finale – finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä, ja aikaisempien osien teemat kertautuvat nopeasti.
Orkesterin kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- huilu
- klarinetti
- kaksi pianoa
- lasiharmonikka
- ksylofoni
- kaksi viulua
- alttoviulu
- sello
- kontrabasso
Nykyään teos esitetään usein suurella orkesterilla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen esitys kestää noin 20 minuuttia.
Teos populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teoksen finaalia käytetään Disneyn piirroselokuvassa Fantasia 2000
- Dick Dale on levyttänyt ”Akvaario”-osiosta surf-version.
- Warner Brothersin piirretyssä vuodelta 1976 esitetään teos Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan toimiessa pianisteina.
- Sarjasta on tehty elokuva nimeltään Le carnaval des animaux.
- Teoksen 13. osa, ”Joutsen”, soi Kummelin Tonnin seteli -sketsin taustalla.