Eksenatidi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eksendiini-4)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eksenatidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
H-His-Gly-Glu-Gly-Thr-Phe-Thr-Ser-Asp-Leu-Ser-Lys-Gln-Met-Glu-Glu-Glu-Ala-Val-Arg-Leu-Phe-Ile-Glu-Trp-Leu-Lys-Asn-Gly-Gly-Pro-Ser-Ser-Gly-Ala-Pro-Pro-Pro-Ser-NH2
Tunnisteet
CAS-numero 141758-74-9
ATC-koodi A10BJ01
PubChem CID 45588096
DrugBank DB01276
Kemialliset tiedot
Kaava C184H282N50O60S 
Moolimassa 4187 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia proteolyysi[1]
Puoliintumisaika 2.4 h[2]
Ekskreetio virtsa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C(US)[3]

Reseptiluokitus


Antotapa pistoksena ihon alle[2][1]

Eksenatidi on peptidi, joka laskee verensokeritasoa lisäämällä insuliinin eritystä vereen. Eksenatidi tekee tämän aktivoimalla haiman GLP-1-reseptoreita agonistina.[4] Eksenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Suomessa sitä myydään kauppanimillä Byetta, joka on lyhytvaikutteinen, ja Bydureon, joka on pitkävaikutteinen.[5] Näitä valmisteita käytetään pistämällä niiden liuoksia omatoimisesti ihon alle.[1][2]

FDA myönsi eksenatidille myyntiluvan USA:ssa 2005.[4] Se sai marraskuussa 2006 myyntiluvan EU:ssa.[6]

Eksenatidi löydettiin 1992 gilaliskon syljestä ja sitä kutsuttiin alun perin eksendiini-4:ksi. Tätä nimeä käytetään yhä luonnollisesta muodosta. Lääkkeenä käytettyä keinotekoista ainetta taas sanotaan eksenatidiksi.[7] Lääke tuotetaan kemiallisella synteesillä L-aminohapoista.[8]

Eksenatidia käytetään Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoitoon yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa, joita ovat esimerkiksi metformiini, pioglitatsoni ja sulfonyyliurealääkkeet.[5]

Eksenatidia pistetään omatoimisesti injektioneulalla ihon alle reiden tai vatsan alueelle. Sitä ei saa pistää lihakseen tai laskimoon.[1][2]

Lyhytvaikutteinen valmiste (kauppanimi Byetta) otetaan kahdesti vuorokaudessa. Se on liuoksena injektiokynässä, josta sitä otetaan 5 tai 10 mikrogramman (µg) kerta-annoksin. Injektiokynä liuoksineen säilytetään jääkaapissa 2–8 °C:ssa. Kynän ei anneta jäätyä. Annoksen ottamisen aikana kynä pidetään alle 25 °C:ssa.[2]

Pitkävaikutteinen valmiste (kauppanimi Bydureon) otetaan kerran viikossa samana viikonpäivänä. Valmiste on jauheena, jossa on 2 milligrammaa (mg) eksenatidia. Jauhe sekoitetaan juuri ennen käyttöä pakkauksessa olevaan nesteeseen, kunnes liuos on tasaisen sameaa, eikä siinä ole kokkareita. Liuos käytetään heti. Valmiste liuoksineen säilytetään jääkaapissa 2–8 °C:ssa. Sen ei anneta jäätyä.[1]

Vasta-aiheet ja huomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eksenatidia

  • ei pidä käyttää diabeettisen ketoasidoosin tai tyypin 1 diabeteksen hoitoon.[2] Jälkimmäisessä insuliinia ei erity lainkaan, joten eksenatidi ei tehoa ainakaan ensisijaisena hoitona tähän tautiin.[9]
  • ei tule käyttää raskaana tai imetyksen aikana.[2]
  • ei suositella vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa poteville, joilla kreatiinipuhdistuma on alle 30 ml/min.[2] Aineen käyttö voi pahentaa vajaatoimintaa. Vajaatoiminta myös lisää muiden haittavaikutusten todennäköisyyttä.[2]
  • käytettäessä haimatulehduksen ilmenemistä tulee tarkkailla potilailla, jotka ovat poteneet joskus haimatulehdusta.[2]
  • käytettäessä ruokahalu vähenee ja osalla käyttäjistä kehonpaino voi laskea. Tämä voi joissain tapauksissa olla haitallista.[2]
  • käytettäessä on suurempi riski saada hypoglykemiakohtaus eritoten jos käyttää samanaikaisesti muita verensokeritasoa laskevia lääkkeitä, kuten sulfonyyliurealääkkeitä. Kohtaukset ovat usein lieviä tai keskivaikeita.[2]
  • käytettäessä mahalaukun tyhjentyminen hidastuu. Tällöin tiettyjen lääkkeiden teho voi heiketä tai kasvaa. Lääkkeet tulisi ottaa eri aikaan kuin lyhytvaikutteinen eksenatidi. Esimerkiksi protonipumpun estäjät tulee ottaa tuntia ennen eksenatidi-injektiota. Helposti mahahapossa hajoavat lääkkeet tulee ottaa tuntia ennen tai yli 4 tuntia eksenatidin käytön jälkeen.[2]

Haittavaikutukset ja yliannostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eksenatidin yleisin haittavaikutus on pahoinvointi, jota ilmenee noin 36%:lla lyhytvaikutteisen eksenatidin käyttäjistä 5–10 mikrogramman annoksin. Yli 1:llä käyttäjällä 10:stä voi myös ilmetä hypoglykemiaa käytettäessä eksenatidia yhdessä metformiinin tai sulfonyyliurealääkkeen kanssa. Yli 1:llä 10:stä voi ilmetä myös oksentelua tai ripulia.[2]

1:llä 10–100:sta voi ilmetä ruokahalun heikkenemistä, päänsärkyä, huimausta, ylävatsavaivoja, vatsakipua, närästystä, vatsan turvotusta, ummetusta, ilmavaivoja, liikahikoilua, kutinaa tai nokkosihottumaa, hermostuneisuutta tai voimattomuutta.[2]

1:llä 100–1000:sta voi ilmetä oksenteluun tai ripuliin liittyvää nestehukkaa, maistamisen häiriöitä, uneliaisuutta, röyhtäilyä, hiustenlähtöä, munuaisten toiminnan heikentymistä, pistoskohdan reaktioita tai kehonpainon laskua.[2]

1:llä 1000–10 000:sta voi ilmetä anafylaksia tai suolitukos.[2]

Eksenatidin yliannostus voi aiheuttaa voimakasta oksentelua ja nopeasti kehittyvän hypoglykemian. Yliannostus vaati hoitoa.[2]

Toimintamekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eksenatidi toimii kehon tuottaman GLP-1-hormonin tavoin haiman beetasolujen GLP-1-reseptoreita aktivoivana agonistina. GLP-1-reseptoriaktivaatio muun muassa lisää verensokeritasoa laskevan insuliinin eritystä beetasoluista verenkiertoon. Tämän eritys on tyypin 2 diabeteksessa liian vähäistä. Lisäksi tyypin 2 diabeteksessa verensokeria kohottavan glukagonin eritys on liian runsasta, jonka eritystä eksenatidi vähentää.[4] Eksenatidi myös hidastaa mahalaukun tyhjentymistä hidastaen siten ruuan hiilihydraattien imeytymistä verensokeriksi.[2]

Farmakokinetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistettäessä lyhytvaikutteista eksenatidia ihon alle, sen veriplasman huippupitoisuus saavutetaan 2 tunnissa.[2]

Pitkävaikutteisessa eksenatidijauheessa on poly(D,L-laktidi-ko-glykolidi)kopolymeeri eli PLGA-mikrohiukkasia, jotka liuotetaan injektionesteeseen.[1] Nämä pyöreät hiukkaset ovat halkaisijaltaan 0.06 nanometriä ja liukenevat veressä kokonaan noin 10 viikossa vapauttaen samalla eksenatidia hitaasti. Viikoittaiset 2 mg eksenatidiannokset tasoittavat eksenatidipitoisuuden 6–7 viikossa säännöllisen käytön aloittamisesta tasolle 300 pikogrammaa per millilitra veriplasmaa.[4]

  1. a b c d e f Bydureon, INN-exenatide (pdf) ec.europa.eu. Viitattu 17.1.2020.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Byetta, INN-exenatide (pdf) ema.europa.eu. Viitattu 17.1.2020.
  3. Exenatide Drugs.com. Viitattu 17.1.2020.
  4. a b c d KV Mann, P Raskin: Exenatide extended-release: a once weekly treatment for patients with type 2 diabetes. Diabetes, Metabolic Syndrome and Obesity: Targets and Therapy, 2014, 7. vsk, s. 229–239. PubMed:25018644 doi:10.2147/DMSO.S35331 ISSN 1178-7007 Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Juha Saltevo: Eksenatidi kaypahoito.fi. 29.1.2016. Viitattu 17.1.2020.
  6. Byetta European Medicines Agency. 17.9.2018. Viitattu 17.1.2020.
  7. JJ Holst: Glucagon-like peptide-1: from extract to agent. The Claude Bernard Lecture, 2005. Diabetologia, 2006, 49. vsk, nro 2, s. 253–260. doi:10.1007/s00125-005-0107-1 ISSN 0012-186X Artikkelin verkkoversio.
  8. Byetta, INN- exenatide (pdf) ema.europa.eu. 2006. Viitattu 18.1.2020.
  9. KM Janzen et al: GLP-1 agonists in type 1 diabetes mellitus. Annals of Pharmacotherapy, 2016, 50. vsk, nro 8, s. 656–665. doi:10.1177/1060028016651279 ISSN 1060-0280 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]