Eino Yliruusi
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Eino Erik Yliruusi[1] (2. syyskuuta 1899 Ikaalinen – 1. helmikuuta 1974 Tampere) oli suomalainen poliitikko. Hän oli Suomen pienviljelijäin puolueen ja sitä seuranneen Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolueen puheenjohtaja vuodesta 1929 alkaen.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Yliruusi syntyi Ikaalisissa ja oli maanviljelijän poika. Hän kirjoitti huomattavia lehtiartikkeleita jo alle 20-vuotiaana, ja hänet olisi asetettu kansanedustajaehdokkaaksikin, kunnes saatiin tietää, että hänellä oli vielä monta vuotta odotusaikaa, sillä tuohon aikaan pääsi kansanedustajaksi vasta 24-vuotiaana. Hän jätti politiikan joksikin aikaa ja aloitti opiskelut Rovaniemen Metsäkoulussa, josta valmistui metsäteknikoksi. Koulun jälkeen vuoden 1920 paikkeilla Yliruusi muutti Tampereelle. Tampereella hän aluksi toimi Pienviljelijäin Liiton metsänhoidon neuvojana, mutta hänet kutsuttiin pian Metsämiesten Keskusseuran sihteeriksi ja Metsämies-lehden toimittajaksi. Hän toimitti Metsämiehen kalenteria. Samalla hän toimi Metsämiesten Metsätoimiston toimitusjohtajana. Yliruusin aikana koulunkäyneiden metsämiesten järjestöstä kehittyi lyhyessä ajassa varsin merkittävä etujärjestö.
Yliruusi oli tutustunut pienviljelijän asemaan ja ongelmiin sen ajan Suomessa, ja hänestä tuli vuonna 1929 Suomen Pienviljelijä -lehden päätoimittaja. Pienviljelijän Liitossa ollessaan Yliruusi oli kosketuksissa äskettäin itsenäistyneiden poliittista kodittomuutta valittaneiden pienviljelijöiden kanssa. Maalaisliitto oli heidän entisten isäntiensä puolue eikä arvostanut entisiä torppareita. Sosiaalidemokraatit taas olivat Yliruusin mielestä torpparien itsenäistymistä vastaan, joten sinnekään päin ei ollut vetoa. Kun Yliruusi oli aikansa kuunnellut pienviljelijäin huolia, hänessä kypsyi ajatus, että pienviljelijöillä pitäisi olla oma puolue. Hänet valittiinkin 12. toukokuuta 1929 perustetun Suomen pienviljelijäin puolueen puheenjohtajaksi.
Talvisodan aikana Yliruusi asettui vastustamaan sotaa muun muassa julkaisemalla pamfletin Sodanvaara ja Suomen puolueettomuus. Hänen toimintansa ja etenkin lehtikirjoittelunsa herättivät viranomaisten epäilyt, joten pienviljelijäin puolueen äänenkannattaja Suomen Pienviljelijä lakkautettiin tasavallan suojelulain nojalla juuri ennen talvisotaa. Valtiollinen poliisi pidätti Yliruusin jatkosodan aikana vuonna 1943, koska hänen nimensä oli nimilistalla, joka oli löytynyt desanttina Suomeen pudotetun Kerttu Nuortevan hallusta. Samalla listalla oli ollut myös kirjailija Hella Wuolijoen nimi. Oikeuden eteen Yliruusi joutui vasta yli puoli vuotta myöhemmin toukokuussa 1943. Tuomio oli vapauttava.
Lehtien lakkauttamisen jälkeen Yliruusi luopui valtiollisesta politiikasta ja ryhtyi maanviljelijäksi ja puutavaraliikemieheksi Parkanosta ostamalleen Mansikkaviidan tilalle. Hän toimi 25 vuotta Parkanon kunnanvaltuustossa, jossa hän toimi muun muassa kunnanhallituksen jäsenenä teollistamislautakunnan puheenjohtajana. Yliruusin ansiosta Parkano sai alueelleen Mekesin tehtaan, jota myös Kankaanpää havitteli. Sähköistämis- ja tienparannusasioissa oli Yliruusilla merkittävä osuutensa.
Yliruusi kirjoitti valtavan määrän artikkeleita eri lehtiin myös Parkanossa. Varsinkin ulkopolitiikka ja yleensä kansainvälinen politiikka olivat hänen harrastuksiaan. Näiltä ajoilta aina kuolemaansa asti hän kirjoitti nimimerkillä Politicus. Poliitikkovuosinaan Yliruusi kirjoitti useita kunnallis- ja talouspoliittisia kirjoja, kuten Kapitalismin romahtaessa (1940).
Eino Yliruusi kuoli Tampereen keskussairaalassa vuonna 1974.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eino Yliruusin puoliso oli Aili Maria Jokinen. Heidän poikansa oli kirjailija Tauno Yliruusi.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isänmaa ja pienviljelijä eli mihin Suomen pienviljelijäin puolue pyrkii. Suomen pienviljelijäin puolueen vaalikirjasia, n:o 1. Tampere 1930
- Kapitalismin romahtaessa. Tekijä, Helsinki 1940
- Sotasyylliset ja Suomen sotapolitiikka. Tekijä, Helsinki 1945
- Köyhyys pois. Parkanon kunnan työllisyyslautakunta, Parkano 1957
- 100-vuotias Parkano, toim. Eino Yliruusi. Parkanon kunta, Parkano 1967
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kumman Eino Yliruusi. Aamulehti, 27.10.1985.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka oli Tauno Yliruusi? Kansan Sivistysrahasto. Viitattu 14.2.2024.
|