Eino Lahdensuo

Eino Ilmari Lahdensuo, sukunimi vuoteen 1906 Lagerstedt (31. joulukuuta 1889 Lapua – 1. lokakuuta 1972 Seinäjoen keskussairaala) oli suomalainen Lapualla vaikuttanut sahanomistaja ja puukkotehtailija. Lahdensuon puukot saavuttivat laajaa maailmanmainetta ja niitä annettiin lahjaksi monille merkkihenkilöille.

Eino Lahdensuon isä oli maanviljelijä, liikemies, kunnallisneuvos ja kansanedustaja Oskari Lahdensuo ja isoisä kunnallisneuvos, valtiopäivämies Fredrik Vilhelm Lagerstedt. Lahdensuo kävi Lapuan yhteiskoulua 1905–1909 ja sitten kolmevuotisen Suomen Liikemiesten Kauppaopiston 1909–1912. Hän teki kielten opiskelua varten liike- ja opintomatkat Saksaan 1910 ja Englantiin 1912.

Lahdensuo oli opissa ensin Niemen sahalla Orivedellä ja sitten setiensä omistamalla Hourunkosken sahalla Lapuan Haapakoskella. Hän jäi Hourunkosken sahan hoitajaksi ja osti sen sitten omistaen sahan isänsä kanssa 1913-1929. 1910-luvun lopulla Lahdensuo alkoi rakentaa uutta sahaa, höyläämöä, massatehdasta ja asuinrakennusta Lapuan kirkonkylään. Saha ja tehdas ehtivät valmistua, mutta tehdasta ei ollut ehditty koneistaa, kun alue siirtyi ensin Lapuan Sähköyhtiön ja sitten valtion omistukseen. Vuonna 1923 paikalle perustettiin Valtion Kiväärinpanostehdas, myöhempi Lapuan Patruunatehdas. Lahdensuon asuintalosta tuli patruunatehtaan johtajan talo.

Lahdensuo rakensi sitten uuden sahan, höyläämön ja asuinrakennuksen patruunatehtaan viereiselle tontille joen yläjuoksun suuntaan. Täällä sahaustoiminta jatkui sitten vuoteen 1929 saakka kunnes maailmanpula vei sahan konkurssiin. Lahdensuo alkoi sitten teetättää puukkoja ja veitsiä kotiteollisuustyönä toiminimellä Lahdensuo & Kumpp.. Hän tilasi puukkoja kauhavalaisilta puukontekijöiltä, mutta puukkoverstaita oli myös Latosaaressa, Ritamäellä ja myöhemmässä Hannonkulmassa. 1930-luvulla puukkojen valmistuksessa oli mukana parhaimmillaan 15 henkilöä ja sotavuosina määrä kasvoi kolmeenkymmeneen kun puolustusvoimat tarvitsi puukkoja.

Kielitaitoisena Lahdensuo markkinoi puukkojaan monilla kotimaisilla ja ulkomaisilla messuilla ja näyttelyissä. Puukot saivat kolme kotimaista kultamitalia sekä kultamitalit Pariisista, Antwerpenistä ja Tukholmasta. Päämarkkina-alueita olivat Yhdysvallat, Puola ja Saksa, mutta puukkoja vietiin myös muualle Eurooppaan, Amerikkaan, Australiaan ja Afrikkaan. Lahdensuo lahjoitti puukkoja monille koti- ja ulkomaisille merkkihenkilöille, muun muassa Ruotsin kuninkaallisille ja natsi-Saksan ilmailuministeri Hermann Göringille. Kotimaassa hän teki puukkoja muun muassa Lapuan liikkeelle.

Puukkojen kysyntä laski voimakkaasti sotien jälkeen 1950-luvulla. Lahdensuo sairastui vakavasti talvella 1958 ja oli puolisentoista vuotta lähes liikuntakyvytön. Hän ei toipunut tästä enää entiseen kuntoonsa.

Lahdensuo oli ensimmäisen maailmansodan aikana mukana jääkärivärväyksessä. Hän oli yksi niistä kolmesta miehestä, jotka hakivat Raippaluodosta aselaiva Equityltä Lapualle aseita, ammuksia ja räjähteitä loka-marraskuun vaihteessa 1917. Suomen sisällissodan alettua tammikuun lopulla 1918 Lapuan miehiä kokoontui Lahdensuon vielä keskeneräisen ja koneistamattoman sahan alakertaan sotaanlähtöä varten. Ilmari Laurilan kaaduttua Länkipohjassa maaliskuussa, Lahdensuo tuli hänen seuraajakseen komppanian päällikkönä ja hän osallistui sotaan aina Viipurin valtaukseen saakka. hän oli myöhemmin mukana vielä 1921 Karjalan retkillä Aunuksessa ja Vienan Karjalassa. Talvisotaan hän osallistui kotirintaman huoltotehtäviin vapaaehtoisena liikennepäällikkönä. Jatkosodan aikana hän oli vapaaehtoinen heimosoturipataljoonan joukkueenjohtaja, mutta siirtyi syksyllä 1941 Äänislinnan valtauksen jälkeen esikuntatehtäviin Lapualle.

Lahdensuo harrasti nuorena urheilua ja oli urheiluseura Lapuan Virkiän ensimmäisiä jäseniä. Hän sai 2. luokan urheilumerkin vuonna 1916. Myöhemmin hän harrasti filateliaa ja numismatiikkaa kuuluen alan yhdistyksiin ja niiden johtokuntiin.