Eino Kiuru

Eino Kiuru

Eino Antti Kiuru (ven. Эйно Семёнович Ки́уру, Eino Semjonovitš Kiuru; 18. tammikuuta 1929 Pukero – 27. tammikuuta 2015 Lappeenranta) oli inkeriläinen kansanperinteen tutkija ja kielenkääntäjä. Hän keräsi, tutki ja julkaisi inkeriläistä kansanrunoutta sekä käänsi muun muassa Kalevalan venäjän kielelle yhdessä Armas Mišinin kanssa. Hän loi uransa Neuvostoliitossa ja Venäjällä ennen muuttoaan Suomeen vuonna 2004.

Kiuru aloitti Rumpalin kylässä koulunkäynnin suomenkielisessä koulussa, mutta opetuskieli vaihdettiin jo ensimmäisellä luokalla venäjäksi. Hänen isänsä oli vangittuna vuonna 1937. Vuonna 1938 Kiurun perhe siirrettiin kylän muun väestön kanssa Berngardovkaan lähelle Seuloskoita. Vuonna 1942 perhe evakuoitiin Leningradin piirityksen johdosta Krasnojarskin aluepiiriin. Vuonna 1946 Kiuru palasi perheensä kanssa Leningradiin, josta perhe kuitenkin siirtyi Sortavalaan. Kiuru valmistui finanssiopistosta Sortavalassa vuonna 1949 ja Petroskoin yliopiston suomalais-ugrilaiselta osastolta vuonna 1957. Hän työskenteli vuosikymmenten ajan Neuvostoliiton tiedeakatemian ja Petroskoin Karjalan tiedekeskuksen palveluksessa.

Kiuru teki vuodesta 1967 alkaen lukuisia kenttätyömatkoja Inkeriin. Hän muun muassa tallensi inkerikkojen itkuvirsiä ja kalevalamittaista runoutta. Armas Mišinin kanssa Kiuru käänsi venäjäksi Kalevalan ja Alku-Kalevalan ("Runokokous Väinämöisestä") sekä toimitti kokoelman inkeriläistä runoutta. Kiuru käänsi suomesta venäjäksi myös muun muassa Pentti Haanpään ja Paavo Rintalan kirjallisuutta. Hän sai Karjalan tasavallan "vuoden ihminen" -tunnustuksen vuosina 1999 ja 2000. Vuonna 2000 hän sai Venäjän presidentiltä kunniamerkin "ansioista isänmaalle". Lisäksi Kalevalaseura myönsi Kiurulle ja Mišinille tunnustuspalkinnon vuonna 2008.

Vuosina 1998–2004 Kiuru toimi Karjalan suomalaisten Inkeri-Liiton varapuheenjohtajana ja Inkeri-Liiton edustajana Ulkosuomalaisparlamentissa. Vuonna 2004 hän muutti puolisonsa kanssa Suomeen.