Eini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Einistä etunimenä kerrotaan artikkelissa Eini (nimi).
Eini
Eini Estradilla 30 vuotta -konsertti Vihreillä Niityillä vuonna 2007.
Eini Estradilla 30 vuotta -konsertti Vihreillä Niityillä vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Eini Hannele Pajumäki
Syntynyt29. syyskuuta 1960 (ikä 64)
Pello
Ammatti laulaja
Puoliso Lars Pajumäki (1988–)
Muusikko
Taiteilijanimi EiniView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1977–[1]
Tyylilajit pop, disko
Yhtyeet Boogie
Kuumaa kamaa (2017–)
Levy-yhtiöt

Eini (oik. Eini Hannele Pajumäki, o.s. Orajärvi, s. 29. syyskuuta 1960 Pello) on suomalainen laulaja. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1977 laululla ”Yes sir, alkaa polttaa”. Einin muita tunnettuja levytyksiä ovat ”Kesä ja yö”, ”Rakastua voisit aivan pikkuisen”, ”Xanadu”, ”Haloo hela Finland”, ”Monta monta yötä”, ”Kiitävän hetken hurma”, ”Olen neitsyt”, ”Mä jään”, ”Sulle tuli faksi”, ”Saisit haudatun kuun” ja ”Draamaa”. Vuonna 2002 Eini sai ensimmäisen kultalevynsä kokoelmastaan Hitit, ja vuonna 2012 sama kokoelma oli myynyt platinaa. Platinaa tuli niin ikään Finnhits-kiertue 2012 -kokoelmasta. Vuonna 2005 hän oli Iskelmä-Finlandia-ehdokkaana.[2][3]

Eini esiintyi omana itsenään elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984), jossa hän esitti kappaleensa ”Kesä ja yö”. Eini osallistui myös Finnhits-kiertueelle vuosina 2004–2005 yhdessä Markku Aron, Dannyn, Taiskan ja Kisun kanssa. Vuonna 2012 järjestetylle uudelle Finnhits-kiertueelle osallistuivat Einin lisäksi Danny, Tapani Kansa, Frederik ja Vicky Rosti. Aiemmin Eini keikkaili tiiviisti Boogie-yhtyeensä kanssa.[4] Elokuussa 2017 Einin ja Boogien tiet erkanivat, ja tilalle tuli uusi yhtye, Kuumaa kamaa.[5][6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eini Orajärvi varttui Pellossa maanviljelijäperheessä. Hän liittyi pikkuveljensä perustaman Sailons-yhtyeen laulusolistiksi 14-vuotiaana vuonna 1974. Yhtye keikkaili muun muassa Lapin hiihtokeskuksissa. Muun muassa Taiskan kappaleen ”Moi moi vain” sisältäneellä demonauhalla Eini sai Toivo Kärjeltä kutsun koelaulutilaisuuteen. Levytyssopimus varmistui koelauluissa esitetyn Katri Helenan ”Lintu ja lapsi” -kappaleen myötä.[2][3]

Eini muutti Helsinkiin 17-vuotiaana ja sai unohtaa saman tien harjoittelijapaikkansa hammashoitajana, sillä ensimmäinen single osoittautui läpilyönniksi. ”Yes sir, alkaa polttaa” oli käännös Baccaran hitistä ”Yes Sir, I Can Boogie”, johon Irina Milan teki vanhaan lastenloruun pohjautuvat suomenkieliset sanat. Kappale julkaistiin marraskuussa 1977, ja siitä tuli listaykkönen. Eini levytti hieman myöhemmin myös toisen Baccara-hitin ”Cara mia”, suomeksi ”Rakastua voisit aivan pikkuisen”. Sekin menestyi sijoittuen listalla seitsemänneksi kesäkuussa 1978. Laulajan ura sai vauhtia vuonna 1978 Tapani Kansan kesäkiertueelta Summer night special, jossa Eini esiintyi vierailijana. Yksinkertaisesti Einiksi nimetty esikoisalbumi ilmestyi samana vuonna. Albumilta muistetaan Baccara-käännösten ohella levytykset ”Vielä jossain kohdataan”, ”Kapteeni Aika” ja ”Vie vain”, joista viimeisen Eini levytti vielä uudelleen vuonna 1998. Tapani Kansan kesäkiertueen jälkeen Einin taustalle koottiin oma yhtye, Pantterit.[2][3]

Vuonna 1979 Eini levytti toisen albuminsa Laululintunen, jonka suurimmaksi hitiksi nousi ”Vetonaula”. Niin ikään ”Avaruuslaiva 109” on jäänyt elämään. 1980-luvulle tultaessa laulajan imago muuttui sporttisemmaksi ja musiikkityyli vakiintui diskoiskelmiin. Alkuvuodesta 1980 Einiltä julkaistiin käännös Olivia Newton-Johnin ja Gene Kellyn musiikkielokuvan Xanadu nimikkokappaleesta. Menestystä tuli myös ”Rajana taivas” -levytyksellä, joka oli Raha-automaattiyhdistyksen jukeboxlistan kolmannella sijalla tammikuussa 1982. Vuoden 1981 Syksyn sävelessä Einin ”Kulta rakas” ei läpäissyt esikarsintaraatia, mutta nousi hitiksi Syksyn Sävelen satoa -ohjelman myötä. Nämä levytykset ovat albumilta Eini & Lady (1981). Heinäkuussa 1982 Einin levytys ”Haloo hela Finland” menestyi niin ikään myyntilistalla yltäen yhdeksännelle sijalle. Kesäkuussa 1982 Eini osallistui myös Bulgariassa järjestetyille Golden Orfeus -laulufestivaaleille ja esitti siellä muun muassa englanninkielisen version ”Anywhere you want” neljännen albuminsa nimikkoraidasta ”Jossakin, jos haluat”.[2][3]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 julkaistiin Einin viides studioalbumi Aika pakkaus, jonka tuotti Jori Sivonen. Monien muiden Einin 1980-luvun albumien tavoin valtaosan levyn sanoituksista kirjoitti Raul Reiman. Tunnetuimmiksi tältä levyltä ovat tulleet levytykset ”Vie, vie, vie”, joka on käännös vuoden 1983 Israelin euroviisuedustajan Ofra Hazan kappaleesta ”Hi”, Audrey Landers -hitin ”Manuel Goodbye” suomenkielinen käännös ”Tavataanko taas” ja ”Me kaksi matkalla Tukholmaan”. Albumilla on myös Sivosen ja Reimanin yhteistyössä syntynyt hitti ”Kiitävän hetken hurma”, jolla Einiä vietiin Japanin markkinoille vuonna 1983. Single julkaistiin Japanissa suomenkielisen version ohella myös englanniksi nimellä ”Moment of Ecstasy”. Varsinainen hitti kappaleesta tuli Japanissa vuonna 1984 vasta 17-vuotiaan Yōko Nagayaman ensi levytyksenä, jonka japaninkielinen nimi on ”Haru wa sara sara”.

Vuonna 1984 Eini esiintyi ensimmäistä kertaa myös valkokankaalla, kun hänellä oli cameorooli Uuno Turhapuro -elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuonna 1984. Kyseessä on kaikkien aikojen menestynein Turhapuro-elokuva, ja se keräsi elokuvateattereihin yli 700 000 katsojaa. Elokuva on vuosien saatossa tehnyt Einin kabinettikohtauksessa esittämästä ”Kesä ja yö” -kappaleesta yhden laulajan suurimmista hiteistä. Levytyksen alkuperäisversio on julkaistu kokoelmilla Finnhits-kiertue 2012 ja Elämäni biisit – 40 suosikkia. Tätä ennen se oli julkaistu ainoastaan Kellot käy -singlen b-puolena.[2][7]

Einin imagoon ovat kuuluneet jo ensimmäisestä levytyksestä lähtien energisyys ja eroottisuus, joita vahvistivat entisestään vuonna 1985 julkaistun albumin Eini käännöskappaleet, kuten ”Tyydytys” (Laura Braniganin ”Satisfaction”) ja ”Olen neitsyt” (Madonnan ”Like A Virgin”). 1980-luvun lopulla tangokuninkaallisten ja yleisen trendin mukaisesti Eini muutti tietoisesti tyyliään ja siirtyi diskoiskelmistä perinteisten ikivihreiden pariin. Vuonna 1989 julkaistiin Lauantai-illan tyttö, joka sisältää muun muassa Tamara Lundin, Tapio Rautavaaran ja Topi Sorsakosken levytyksiä uusina sovituksina. Levyn tuotti Jaakko Salo, ja siltä julkaistuista singleistä ”Lauantai-illan tyttö” ja ”Rakkauden satu” tuli suosittuja Einin levytyksinä. Levyllä on mukana myös ”Sua liikaa rakastan”, jota kuullaan edelleen Einin keikkaohjelmistossa ja josta Anita Hirvonen teki oman coverinsa vuonna 2008.[8][2]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Einiltä ilmestyi 1990-luvulla kolme levyä, ja myös levy-yhtiö vaihtui. Sydän onnea soi -levyltä (1994) muistetaan parhaiten radioiden soittolistoille kohonnut ”Nukuitko sä kulta jo?”. Keväällä 1996 Eini osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Kari Sallin säveltämällä kappaleella ”Aina sun luonas” ja sijoittui seitsemänneksi.[9] Samana vuonna ilmestyi myös ehdokaskappaleen nimeä kantava kokopitkä levy, jolta nousi hitiksi Turkka Malin sanoittama ”Yön jälkeen”. Samalta levyltä suosiota sai myös Tauskin Einille tekemä ”Tahdon rakastaa”.[2][3]. Eini velkaantui yritystoiminnastaan, kun markka devalvoitiin laman takia. Niinpä Eini maksoi velkojaan pois aina vuoteen 2008 asti.[10]

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden vuosituhannen alun jälkeen Eini palasi jälleen diskoiskelmien pariin. Vuonna 2002 Poptorin kokoelma Hitit myi parissa kuukaudessa kultaa eli yli 15 000 kappaletta. Kokoelma on myynyt tasaisesti, ja yli 30 000 myydyn levyn ylittämisestä Einille myönnettiin Hitit-kokoelmasta platinalevy marraskuussa 2012. Kokoelman menestyksen jälkeen julkaistiin vuonna 2003 Live! ja useita diskopoljentoisia singlejä, kuten uudelleenlämmitys Nisa Sorayan hitistä ”Huone 105” (2003), Iskelmä-Finlandia-ehdokkuuden myötä listahitiksi kivunnut ”Kun kosket mua” (2005) ja 2000-luvun puolella harvinaiseksi lajiksi käyneisiin euroviisukäännöksiin lukeutuva ”Kerro mulle” (2005).[2][3]

Vuonna 2011 Eini teki vahvan paluun myös levyrintamalla. Hän teki sopimuksen KHY Suomen Musiikin kanssa. ”Mä jään” -single ilmestyi huhtikuussa, se pääsi suoraan Radio Suomen soittolistan kärkeen ja myöhemmin kesällä Iskelmän listan ykköseksi. Samanniminen Risto ”Ripa” Eskolinin tuottama albumi ilmestyi syyskuun lopussa vuonna 2011, ja sen myötä Eini palasi yli 33 vuoden tauon jälkeen Suomen viralliselle albumilistalle. Sijoitus oli parhaimmillaan 27. Levyltä on ilmestynyt vielä syyskuussa toinen single ”Älä menetä mua” ja tammikuussa 2012 ”Saisit haudatun kuun”. Albumilla mukana oleva ”Kevätaurinko” oli niin ikään syksyllä 2011 Radio Suomen soitetuimpien listalla pari kuukautta sijoittuen parhaimmillaan neljännelle sijalle. Vuonna 2012 DNA:n mainokseen tehdystä kertosäkeestä tuli niin suosittu, että sen pohjalta tehtiin ”Sulle tuli faksi”.

Ystävänpäivänä vuonna 2014 julkaistiin Einin 12. studioalbumi Vähän kipeää, joka nousi albumilistan sijalle 31. Albumilta julkaistiin singleinä Ressu Redfordin säveltämät ”Luulitko että” toukokuussa 2013 ja ”Palanen onnea” tammikuussa 2014. ”Tornadosydän” ja levyn nimikkoraita ”Vähän kipeää” saivat myös reilusti soittoa Radio Suomessa ja paikallisradioissa.

Vuonna 2016 Eini osallistui Uuden Musiikin Kilpailuun kappaleella ”Draamaa”.[1] Hän selviytyi finaaliin ja sijoittui seitsemänneksi.[11] Samana vuonna ilmestyi myös covereita sisältävä albumi Draamaa, jolta hiteiksi nousivat alun perin Olavi Uusivirran tunnetuksi tekemä ”On niin helppoo olla onnellinen” ja Nopsajalan ”Lupaan olla”. Eini nähtiin myös syksyllä 2016 Tähdet, tähdet -tv-ohjelman kolmannella tuotantokaudella. Hän putosi kilpailusta kolmantena.[12] Syksyllä 2019 Eini osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.[13]

Eini siirtyi Sony Musicin livepuolen rosteriin keikkamyyjäpuolisonsa Lars Pajumäen siirryttyä Sonylle keikkamyyjäksi vuoden 2016 puolella, ja samalla Eini vaihtoi levy-yhtiötä Sony Musiciin vuonna 2017.[14] Hän julkaisi tasaisesti singlejä,[14] kunnes vuonna 2020 vietettiin Einin 60-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi ilmestyi albumi Vihdoin valmis, jonka kymmenestä kappaleesta peräti seitsemän julkaistiin singlenä ennen albumia. Albumi on saatavilla vain digitaalisena[14]. Einin juhlavuosi huipentui syksyllä 2021 hänen elämäkertansa Diskokuningatar Eini ilmestymiseen. Teoksen kirjoitti Anna-Liisa Hämäläinen ja kustansi Docendo.[14] Samana syksynä 2021 Eini osallistui AlfaTV:llä esitettyyn Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleellaan ”Mä en oo kenenkään”. Hän pääsi finaaliin ja sijoittui kymmenen parhaan joukkoon.[15]

Vuonna 2023 Eini julkaisi 15. sooloalbuminsa Pimeän jälkeen. Nimikkokappaleen lisäksi albumilta julkaistiin singlet ”Älä pelkää mua”, ”En itke sun perään” ja ”Syntynyt uudelleen”.[16]

Vuonna 2024 Eini osallistuu Vain elämää -televisiosarjan 15. tuotantokaudelle.[17]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eini on ollut naimisissa Lars Pajumäen kanssa vuodesta 1988, ja heillä on vuonna 1990 syntynyt tytär ja vuonna 1999 syntynyt poika. Eini harrastaa sisustusta ja kuntoilua.[18]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat ja livet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Joulupukin maa” (mm. kokoelmalla Soiva joulumaa, Finnlevy 1978)
  • ”Juuri sitä minä kaipaankin” (kokoelmalla Kesähitit, Finnlevy 1984)
  • ”San Franciscoon” (kokoelmalla Finnhits, Finnlevy 1986)
  • ”Hengaillaan” (yhdessä Dannyn, Virve Rostin, Tapani Kansan ja Frederikin kanssa, kokoelmalla Finnhits-kiertue 2012, Warner Music 2012)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Yes sir, alkaa polttaa” / ”Kotiseutu” (Finnlevy, FS 49) (11/1977)
  • ”Vielä jossakin kohdataan” / ”Rakastua voisit aivan pikkuisen” (Finnlevy, FS 55) (1978)
  • ”Vetonaula” / ”Laululintunen” (Finnlevy, FS 82) (1979)
  • ”Kuinka rakastan Travoltaa” / ”Superman” (Finnlevy, FS 96) (1979)
  • ”Xanadu” / ”Ota kii jos saat” (Finnlevy, FS 123) (1980)
  • ”Liian pian ilta päättyy” / ”Rajana taivas” (Finnlevy, FS 135) (1981)
  • ”Haloo hela Finland” / ”Pasadena” (Finnlevy, FS 157) (1982)
  • ”Jossakin, jos haluat” / ”Pikku nainen” (Finnlevy, FS 155) (1982)
  • ”Aika pakkaus” / ”Kultasein” (Finnlevy, FS 167) (1982)
  • ”Elämäni mies” / ”Vie, vie, vie” (Finnlevy, FS 180) (1983)
  • ”Je t’aime je t’aime” / ”Kiitävän hetken hurma” (Finnlevy, FS 184) (1983)
  • ”Kellot käy” / ”Kesä ja yö” (Finnlevy, FS 189) (1984)
  • ”Tyydytys” / ”Olen neitsyt” (Finnlevy, FS 197) (1985)
  • ”Lauantai-illan tyttö” / ”Hyväile, hyväile vaan” (Finnlevy, FS 219) (1989)
  • ”Joutsenet” / ”Rakkauden satu” (Finnlevy, FS 222) (1989)
  • ”Lyhyt rakkaustarina” / ”Aika eron kyynelten” (Ensio Music, SESCD 144) (1993)
  • ”Yön jälkeen” / ”Tahdon rakastaa” (Ensio Music, SESCD 164) (1995)
  • ”Tule vain” / ”Kaiken kauniin rinnalla” (AGM-Good Music Oy, AGM0498) (1998)
  • ”Sama ilta” (AGM-Good Music Oy, AGMCD0699) (1999)
  • ”Huone 105” (P-Production, PJPCD-102) (12/2003)
  • ”Joulun toive” (Sollenic Oy, SLCDS-1001) (12/2003)
  • ”Ajatusleikki” (P-Production, PJPCD-103) (9/2004)
  • ”Kun kosket mua” (P-Production, PJPCD-104) (4/2005)
  • ”Kesä ja yö” / ”Suoraan suoneen” / ”Huone 105” (remix) (P-Production, PJPCD-105) (5/2005)
  • ”Kerro mulle” (Einimusic, EPJCD-101) (10/2005)
  • ”Kuumia tuulia” (Motley, MOTCD-196) (5/2007)
  • ”Kesä ja yö 2010” (Einimusic, EMCD-102) (5/2010)
  • ”Mä jään” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (4/2011)
  • ”Älä menetä mua” (KHY Suomen Musiikki Oy, VIRTAS02) (9/2011)
  • ”Saisit haudatun kuun” (KHY Suomen Musikki Oy, KHYCD-102) (1/2012)
  • ”Sulle tuli faksi” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (6/2012)
  • ”Luulitko että” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYCD-102) (5/2013)
  • ”Palanen onnea” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYS150) (1/2014)
  • ”Kriisit” (KHY Suomen Musiikki Oy, KHYS150) (4/2015)
  • ”On niin helppoo olla onnellinen” (cover / Olavi Uusivirta) (KHY Suomen Musiikki Oy) (9/2015)
  • ”Draamaa” (KHY Suomen Musiikki Oy) (1/2016)
  • ”Iho iholla” (Sony Music) (8/2017)
  • ”Yhteistä aikaa” (Sony Music) (11/2017)
  • ”Saaks viel itkee ku sattuu” (Sony Music) (8/2018)
  • ”Virhe” (Sony Music) (11/2018)
  • ”Bridget Jones” (Sony Music) (4/2019)
  • ”Tilkkutäkki” (Sony Music) (10/2019)
  • ”Valitsen sut” (Sony Music) (5/2020)
  • ”Mä en oo kenenkään” (Sony Music) (10/2021)
  • ”Pimeän jälkeen” (Sony Music) (4/2022)
  • ”En itke sun perään” (Sony Music) (8/2022)
  • ”Älä pelkää mua” (Sony Music) (11/2022)
  • ”Syntynyt uudelleen” (Sony Music) (2/2023)
  • ”Mun vuosi” (Sony Music) (12/2023)
  • ”Sun vuoro olla vapaa” (Sony Music) (2/2024)
  • ”Tää kaikki olis voinut olla sun” (Sony Music) (4/2024)
  • ”Kersantti Karoliina” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (9/2024)
  • ”Diskosisko” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (9/2024)
  • ”Ei kauniimpaa” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (10/2024)
  • ”Taivaisiin” (mukana Portion Boys) (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (10/2024)
  • ”Pieninä palasina” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (10/2024)
  • ”Särkyneet sydämet” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (10/2024)
  • ”Kaikki tahtoo rakastaa” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (11/2024)
  • ”Elämä on elämää” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (11/2024)
  • ”Isäni ääni” (Vain elämää, kausi 15) (Sony Music) (11/2024)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Eini UMK 2016. 11.1.2016. Yle. Viitattu 9.5.2016.
  2. ↑ a b c d e f g h Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, s. 61–62. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3
  3. ↑ a b c d e f Pennanen, Timo: Sisältää hitin, s. 136. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  4. ↑ Granlund, Antti: Finnhits 2012 -kiertueen lähtölaukaus tänään - katso kaikki kiertuepaikat Iskelmä. 18.8.2012. Arkistoitu 7.10.2014. Viitattu 18.8.2012.
  5. ↑ Lehtikanto, Katariina: Yes Sir, alkaa polttaa -hitistä jo 40 vuotta - näin Eini on muuttunut Iltalehti. 25.08.2017. Viitattu 27.8.2017.
  6. ↑ Tästä se lähtee! Nimittäin hedelmällinen yhteistyö Einin kanssa – – 18.8.2017. Instagram. Viitattu 27.8.2017.
  7. ↑ Lassinharju, Tuomas: Einin Kesä ja yö – ja hyödyntymätön hittipotentiaali Finnhitsaaja-blogi. 23.8.2015. Viitattu 5.12.2016.
  8. ↑ http://www.apu.fi/ihmiset/article152474.html [vanhentunut linkki]
  9. ↑ Latva, Tony: Muistathan: Suomen karsinnat 1996 Viisukuppila. 5.3.2011. Viitattu 7.3.2017.
  10. ↑ Nieminen, Arja: Einin velkahelvetti ohi Iltalehti. 11.1.2008. Viitattu 18.7.2017.
  11. ↑ Escudero, Victor M.: Sandhja to represent Finland in 2016! Eurovision Song Contest. 27.2.2016. Viitattu 5.12.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Suosikkilaulajalle lähtöpassit Tähdet, tähdet -kisasta MTV.fi. 23.10.2016. Arkistoitu 26.10.2016. Viitattu 5.12.2016.
  13. ↑ Utula, Katri: Eini unelmoi vuosia Tanssii tähtien kanssa -kisaan pääsystä, kunnes säikähti yhtä asiaa: ”Olen hullu, kun lähdin!” Ilta-Sanomat. 18.9.2019. Viitattu 18.9.2019.
  14. ↑ a b c d Hämäläinen, Anna-Liisa: Diskokuningatar Eini, s. 277–278, 334, 336. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-095-1
  15. ↑ Lippu, Anna-Maija: He ovat Syksyn sävel -kilpailun finalistit! Iltalehti. 9.10.2021. Viitattu 2.5.2024.
  16. ↑ Muurikainen, Elli: Eini julkaisee pian uuden albumin – viimeinen single on ”voimaannuttava tarina siitä, kuinka tärkeää on kuunnella itseään ja mitä elämältään haluaa” Rumba. 5.2.2023. Viitattu 22.3.2023.
  17. ↑ Saarinen, Sonja: Tässä ovat Vain elämää -artistit! Iltalehti. 15.5.2024. Viitattu 15.5.2024.
  18. ↑ Juutilainen, Anneli: Laulaja Eini: ”Seksi on minulle tärkeää” Seura. 26.11.2015. Viitattu 31.7.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eini.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eini&oldid=22828136”