Eila Seppälä
| Eila Seppälä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Eila Esteri Seppälä (o.s. Saarto) |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1916 Turku |
| Kuollut | 5. heinäkuuta 1968 (52 vuotta) Västerås, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjastonjohtaja |
| Arvonimi | filosofian kandidaatti |
| Vanhemmat | Edla Saarto ja Assar Saarto |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Arvo Seppälä |
Eila Esteri Seppälä (o.s. Saarto 1. tammikuuta 1916 – 5. heinäkuuta 1968) oli suomalainen kirjastoalan kehittäjä, joka oli perustamassa Kirjastovirkailijayhdistystä, rakennutti Suomen ensimmäisen vain kirjastokäyttöön tarkoitetun kirjastoauton ja edisti kotimaisen kirjastoalan tieteenhaaran syntymistä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seppälälle kertyi yli 30 vuotta kestänyt kirjastoalan ura, joka alkoi vuonna 1936 Helsingin kaupunginkirjastossa muun muassa amanuenssina ja sivukirjastonhoitajana. Hän siirtyi vuonna 1956 Hämeenlinnan kaupunginkirjaston johtajaksi ja sen jälkeen Turun kaupunginkirjaston johtajaksi. Uransa aikana saamia oppejaan hän hyödynsi toimiessaan Tampereen yliopiston kirjasto-opin lehtorina.
Ollessaan Turun kaupunginkirjaston johtajana 1959–1961 Seppälä nykyaikaisti vuosisadan alussa rakennettua kirjastoa muun muassa sisustuksen osalta. Keskeisin kirjastoalan muutostekijä oli kuitenkin Suomen ensimmäisen varta vasten kirjastokäyttöön rakennetun kirjastoauton hankinta Turkuun vuonna 1961. Tuolloin ei oikein tiedetty, millaisia kirjastoautojen tulisi olla. Seppälä kävikin hakemassa oppia ulkomailta. Turun autosta tuli tavallaan esikuva Suomen autokirjastotoiminnalle[1].
Seppälä siirtyi vuonna 1961 kirjasto-opin lehtoriksi Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, jonka nimi muuttui vuonna 1966 Tampereen yliopistoksi. Hän oli virassa vuoteen 1968. Päämääräksi nousi kirjasto-alan opintojen kehittäminen. Syksyllä 1967 Seppälä laati yhteiskunnalliselle opetusjaostolle perustellun esityksen professuurin saamiseksi humanistiseen tiedekuntaan. Esityksessä korostettiin, että kirjastotutkinnon opiskelu (kielet, kaksi approbatur-arvosanaa) tapahtui jo suurelta osin tiedekunnissa. Siirtyminen tiedekuntaan mahdollistaisi jatko-opiskelun kirjasto-opissa[2].
Seppälä osallistui aktiivisesti myös kirjastoalan järjestötoimintaan. Vaasassa pidettiin 10. kesäkuuta 1945 Suomen kirjastoseuran vuosikokous, jonka yhteydessä Seppälä piti alustuksen kirjastovirkailijayhdistyksen perustamisesta. Hän toimi Kirjastovirkailijayhdistyksen sihteerinä 1945–1947, ja myöhemmin varapuheenjohtajana (1946–1947, 1949 ja 1951–1952) ja puheenjohtajana 1948 ja 1950[3]. 1960-luvun alussa hän oli mukana Pohjoismaisen kesäakatemian dokumentaatiota ja modernia informaatiotekniikkaa käsittelevässä jaostossa. Yliopistolehtoriuransa aikana hän oli kirjastoasian neuvottelukunnan jäsen vuodesta 1964 alkaen.
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppälä, Eila, Turun kaupunginkirjasto 1863–1963 : esivaiheita ja myöhempi kehitys. Turku : Turun kaupunki 1963
- Seppälä, Eila, Suomen vapaan kansansivistystyön bibliografia : 1961–1966. Julkaisussa: Vapaa kansansivistystyö 1967, s. 202–209.
- Kannila, Helle ; Seppälä, Eila ; Kauppi, Raili (1964) Kirjastonhoitajien koulutus on uudistettava. Kirjastolehti 57 (1964), s. 177, 251, 251–252.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karppinen, Emilia, Kirjojen poistaminen Turun kaupunginkirjaston vanhasta kellarikokoelmasta 1990- ja 2000-luvulla. Sivuainetutkielma. Tampereen yliopisto 2020
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kyöstiö, Antero (2004) Suomen kirjastoautotoiminnan historia. Kirjastot.fi
- ↑ Kautto, Vesa (2011) Kirjasto-oppi tieteenalaksi. Puheenvuoro Informaatiotutkimus 40 vuotta seminaarissa 2.12.2011. (PDF).
- ↑ Matilainen, Mielikki, Kirjeystävästä etujärjestöksi. Kirjastonhoitajaliitto 1945–1995. Helsinki: Kirjastonhoitajaliitto 1995 ISBN 952-90-6638-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lindström, Ari, Kirjakaapeista asiakkaan pöydälle. Tampereen yliopiston kirjasto 80 vuotta. Tampere University Press 2005