Eppu Nuotio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eija-Riitta Nuotio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eppu Nuotio
Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla 2011.
Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Eija-Riitta Nuotio
Syntynyt13. helmikuuta 1962 (ikä 62)
Iisalmi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, näyttelijä
Puoliso Kurt Nuotio
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Eija-Riitta ”Eppu” Nuotio (o.s. Silvennoinen,[1] ent. Rantanen, s. 13. helmikuuta 1962 Iisalmi[2]) on suomalainen kirjailija ja näyttelijä. Hän työskentelee myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.

Nuotion kirjallinen tuotanto sisältää lastenkirjoja, tv-ohjelmia, kuunnelmia, näytelmiä, musikaaleja, konserttikäsikirjoituksia ja romaaneja. Hänen aikuisille suunnattua tuotantoaan ovat esimerkiksi Varkaus-sarja ja toimittaja Pii Marinista kertovat jännitysromaanit. Nuotio on kirjoittanut myös kolumneja ja jatkokertomuksia eri lehtiin. Hän on ollut vuodesta 2002 alkaen Unicefin hyvän tahdon lähettiläs.[3] Nuotio on osuuskuntamuotoisen Crime Time -kustantamon perustajajäsen.lähde?

Nuotio on näytellyt muun muassa teattereissa ja televisiosarjoissa Tuliportaat (1998), Kesäkerttu (1998–1999) ja Sisaret (2003).

Eppu Nuotio Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.

Nuotio valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Hän työskenteli Rauman Kaupunginteatterissa 1981 ja Jyväskylän kaupunginteatterissa 1988–1992.[4] Hän näytteli vuonna 1985 ilmestyneessä Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas -elokuvassa lotta Kotilaista. Lisäksi hän on näytellyt muun muassa käsikirjoittamassaan sarjassa Sisaret (2003) ja draamasarjassa Tuliportaat. Vuosina 1998 ja 1999 Nuotio esiintyi televisiossa sanavalmiina tähtitoimittaja Kerttu Ströminä viihdesarjassa Kesäkerttu ja haastatteli ihmisiä eri aloilta pilke silmäkulmassa.

Nuotion kirjallinen tuotanto ulottuu romaaneista musiikkivideoiden ja konserttien käsikirjoituksiin.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 Nuotion lastenkirja Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana.[5]

Nuotio on tehnyt paljon yhteistyötä Tuutikki Tolosen kanssa. Vuonna 2005 he dramatisoivat Oulun kaupunginteatteriin lastennäytelmän Mestaritontun seikkailut Aili Somersalon samannimisen kirjan pohjalta.[6] He ovat kirjoittaneet nuortenkirjat Unienvaihtaja (2005) ja Kuunsulka (2006), monikulttuurisen ja -kielisen Pensionaatti Onnela -sarjan sekä kaksi Sari Airolan kuvittamaa, pienestä Leonardo-pojasta kertovaa kirjaa, Leonardo Leijonavauva (2008) ja Leonardon työt (2009).

Vuonna 2010 Nuotio sai Otavan kirjasäätiön Kaarina Helakisa -palkinnon monipuolisesta työstä lasten- ja nuortenkirjailijana.[7]

Varkaus-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotion vuosina 2003–2005 ilmestynyt kolmiosainen Varkaus-sarja kertoo Annukka Lehmuksesta, joka on syntynyt samana päivänä, kun Marilyn Monroe kuolee. Ensimmäinen osa, Peiton paikka (2003), käsittelee Annukan lapsuutta 1960-luvun Varkaudessa. Toinen osa, Neitsytmatka (2004), keskittyy Annukan teinivuosiin. Viimeinen osa, Onnellinen loppu (2005), kertoo Annukan elämästä neljänkympin kriisin varjossa 2000-luvun alun Helsingissä.

Pii Marin -kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Nuotio debytoi jännityskirjailijana romaanilla Musta. Siinä lounaissuomalaiseen pikkukaupunkiin muuttanut tummaihoinen naistoimittaja Pii Marin seikkailee sarjamurhaajan jäljillä. Teoksia on verrattu Leena Lehtolaisen ja Liza Marklundin tuotantoon.[4]

Kuusiosaisen sarjan muut osat ovat Kosto (2007), Maksu (2008), Varjo (2009), Paine (2010) ja keväällä 2011 ilmestynyt sarjan päättävä Loppu. Ensimmäisessä osassa liikutaan tositelevision maailmassa ja toisessa selvitetään lapsenryöstöä ja Kirkkonummen metsissä tapahtunutta pahoinpitelyä. Kolmannen osan tapahtumat käynnistyvät kun nuori musliminainen löydetään surmattuna hääpuvussaan ja sarjan viidennessä osassa käsitellään piinaavaa parisuhdetta. Sarjan viimeisessä osassa Henna ja Mikko ostavat unelmiensa talon, joka osoittautuu homepesäkkeeksi. Kun kauppiasta aletaan etsiä, hänen huomataan kadonneen jäljettömiin.

Nuotio on kirjoittanut yhteistyössä Tiina Brännaren kanssa musikaalit kuten Marilyn, Delilah, Liz ja Huone 112, jotka on käännetty englanniksi ja saksaksi. Heitä edustaa suuri saksalainen teatteriagentuuri Gallissas.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion kanssa. Heillä on kolme lasta.[4] Perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat. Nuotiot asuivat pitkään Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten saaristossa, josta muuttivat 2014 Berliiniin.[8] Vuonna 2019 he muuttivat takaisin Suomeen.[9]

Villilä-sarja (julkaistu Kirjava Kukko -sarjassa)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pensionaatti Onnela -sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Delfinan matka-arkku, 2007 Otava
  • Täytettyjen tomaattien talvi, 2008 Otava
  • Kaukaisten rakkauksien kirja, 2010 Otava
  • Delfinan kellokesä, 2011 Otava
  • Taikurin poika, 2013 Otava

Varkaus-sarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pii Marin -romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen Lähteen tutkimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raakel Oksa ratkaisee

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[2]

  1. a b Eppu Nuotio Gallissas. Viitattu 30.6.2023. (saksaksi)
  2. a b Eppu Nuotio Elonetissä. Viitattu 30.6.2023.
  3. Suomen UNICEFin hyvän tahdon lähettiläät Unicef. Viitattu 30.6.2023.
  4. a b c Eppu Nuotio Otava. Viitattu 1.1.2015.
  5. Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 30.6.2023.
  6. Nuotio, Eppu Kirjasampo.fi. Viitattu 1.1.2015.
  7. Otava palkitsi Nuotion ja Päkkilän TS.fi. 30.3.2010. Viitattu 30.6.2023.
  8. Aatela, Eija: ”Berliinissä vietämme kuherruskuukautta”, Oma Aika 3/2014 s. 6–14.
  9. Talvitie, Liisa: Eppu ja Kurt Nuotio muuttivat Suomeen Apu.fi. 27.7.2020. Viitattu 30.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]