Efraim Carenius
 |
Tämän artikkelin käsittelemä aihe ei ole ehkä riittävän merkittävä tietosanakirjaan. Ota kantaa merkittävyyteen artikkelin keskustelusivulla. Lisätietoja löytyy Wikipedian merkittävyyskäytännöstä.
Jos merkittävyydestä ei tule selvitystä 28. marraskuuta 2024 kello 18.23 mennessä (3 vuorokauden kuluessa tämän huomautuksen lisäämisestä), artikkeli luokitellaan poistettavaksi sivuksi. Älä poista tätä huomautusta, jos olet itse luonut tämän sivun. Ole hyvä ja lisää artikkelin aloittajan keskustelusivulle: Ylläpitäjät: tarkastakaa viittaukset, historia (edellinen) ja lokit ennen poistoa. |
Efraim Carenius (8. tammikuuta 1739 Huittinen – 18. marraskuuta 1802 Loimaa) oli suomalainen pappismies.
Careniuksen vanhemmat olivat Catarina Christina Tackou ja Huittisten seurakunnan kappalainen Jakob Carenius. Keväällä 1754 Carenius tuli opiskelemaan Turun Akatemiaan, missä hän väitteli Huittisten pitäjän fysio-ekonomisista oloista (Physico-Oeconomisk beskrifning öfver Hvittis sokn i Björneborgs län) Pehr Adrian Gaddin johdolla vuonna 1759, ja sai filosofian kandidaatin todistuksen samana vuonna. Toukokuussa 1760 hän puolusti pro gradu -väitöstään professori Martin Johan Walleniuksen toimiessa preesensinä. Pappisvihkiminen tapahtui toukokuussa 1763 Turun hiippakunnassa.
Carenius sai paikan Huittisten kirkkoherran apulaisena 1763. Ylimääräiseksi saarnaajaksi henkirakuunarykmenttiin hän pääsi kolme vuotta myöhemmin 1766, sittemmin hän sai vakinaisen pataljoonansaarnaajan paikan, ja vuonna 1776 hänet nimitettiin rykmentinpastoriksi. Loimaan kirkkoherrana Carenius toimi vuodesta 1782 lähtien ja nimitettiin rovastiksi 1793.
Careniuksen puoliso oli Ulrica Widberg ja heille syntyi Loimaalla ainakin yksi lapsi, tytär Catharina Ulrica.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehikoinen, Esa ym.: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika. Faros, Turku 2009 ISBN 978-952-5710-04-5