Edvin Ozolin

Edvīns Ozoliņš
Etualalla Neuvostoliiton Edvin Ozolin Rooman vuoden 1960 olympialaisten 4x100 metrin viimeisessä vaihdossa. Takana tummalasinen Italian Livio Berruti.
Henkilötiedot
Syntynyt	12. helmikuuta 1939 Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus	Neuvostoliitto
Uran tiedot
Pituus	184 cm
Laji	pikajuoksija
Seura	Leningradin Burevestnik
Kilpauran kesto	1955-1968
Valmentaja	Viktor Atamanov
Saavutukset
Ennätykset	100 m 10.2 (1962) 200 m 20.8 (1965)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Hopeaa	Rooma 1960	4×100 metriä
EM-kilpailut
Hopeaa	Budapest 1966	4×100 metriä
Pronssia	Tukholma 1958	4×100 metriä
Universiadit
Kultaa	Sofia 1961	4×100 metriä
Kultaa	Porto Allegre 1963	200 m
Kultaa	Budapest 1965	200 m
Hopeaa	Porto Allegre 1963	100 m
Hopeaa	Budapest 1965	4×100 metriä

Edvīns Ozoliņš (ven. Эдвин Сигизмундович Озолин, 12. helmikuuta 1939 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on entinen neuvostoliittolainen pikajuoksija, olympiamitalisti ja Euroopan mestaruusmitalisti pikaviesteissä. Ozoliņš oli etniseltä taustaltaan latvialainen. Urheilu-uransa aikana Neuvostoliitossa hänen nimestään käytettiin venäläistä muotoa Edvin Sigizmundovits Ozolin ja ulkomailla esiintyessä Edvin Ozolin.

Ozoliņš aloitti pikajuoksun Viktor Atamanovin johdolla vuonna 1955 asuinseudullaan Leningradissa. Seurana oli Leningradin Burevestnik. Hän nousi nopeasti Neuvostoliiton pikajuoksun kärkimenijöihin. Hän oli mukana jo vuonna 1958 Tukholman EM-kisoissa Neuvostoliiton pikaviestijoukkueessa, joka sijoittui kolmanneksi. Ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruutensa hän otti vuonna 1959 100 metrillä. Seuraavan vuonna hän uusi maansa 100 metrin mestrauuden voittaen myös 200 metriä. Hän oli näin mukana Neuvostoliiton joukkueessa Rooman olympialaisissa. Siellä hän etenei 100 metrillä puolivälieriin. Pikaviestissä Ozoliņš yhdessä Guzman Kosanovin, Leonid Bartenevin ja Juri Konovalovin kanssa saavutti olympiahopeaa Saksan voittaessa.

Seuraavana vuonna 1961 Ozoliņš uusi tuplamestaruuden. Kaikkiaan hän saavutti vielä vuosien 1962, 1963 ja 1966 Neuvostoliiton 100 metrin mestaruuden sekä vuoden 1963 200 metrin mestaruuden. Vuoden 1961 universiadeissa Sofiassa Neuvostoliiton joukkue, jossa Bartenjev oli mukana jo olympialaisissa, sai mestaruuden. Ozoliņš otti vuoden 1963 universiadeissa Porto Allegressa henkilökohtaisen mestaruuden 200 metrillä ja hopeaa 100 metrillä. Tokion olympialaisissa Ozoliņš oli myös mukana. Henkilökohtaisilla matkoilla 100 ja 200 metrillä hän eteni alkueristä puolivälieriin, joissa tie nousi pystyyn. Neuvostoliiton pikaviestijoukkue, johon Ozoliņškin kuului, eteni loppukilpailuun sijoituksen ollessa viides.

Ozoliņšin ura jatkui vielä vuoteen 1968 asti. Hän saavutti vuonna 1965 ja 1966 maansa 200 metrin mestaruuden, joita hän saavutti urallaan kaikkiaan kolme. 100 metrillä tuli mestaruus vielä 1966 eli hänellä oli näin kuusi matkan mestaruutta. Seuransa Leningradin Burevestnikin joukkueessa hän oli voittamassa maansa pikaviestimestaruutta vuonna 1968. Budapestissä järjestettiin vuonna 1965 universiadit, joissa Ozoliņš uusi 200 metrin mestrauutensa ja oli hopeaa voittaneessa Neuvostoliiton pikaviestijoukkueessa. Vuoden 1966 EM-kisoissa Budapestissä Neuvostoliiton joukkue, johon Ozoliņš kuului, saavutti pikaviestissä hopeaa Ranskan voittaessa.

Uransa jälkeen Edvīns Ozoliņš toimi opetus- ja valmennustehtävissä. Vuosina 1984-1992 hän toimi maansa pikajuoksijoiden ja aitajuoksijoiden valmentajana ja sen jälkeen vuosina 1992-2003 Malesian yleisurheilun valmentajana.