Eduard Schnitzer
Eduard Schnitzer (28. maaliskuuta 1840 Preussi – 23. lokakuuta 1892 Kongo) oli preussilainen virkamies ja seikkailija. Hänet tunnetaan kuitenkin paremmin nimellä Emin Pašša. Hän oli kotoisin Neissen kaupungista Sleesiassa (nykyisin Nysan kaupunki Puolassa).[1]
Schnitzer opiskeli lääkäriksi Berliinin yliopistossa, mistä hän valmistui vuonna 1864. Tämän jälkeen hän matkusti Osmanien valtakuntaan, mistä hän sai lääkintäviranomaisen työpaikan Balkanille. Vuonna 1870 hän siirtyi Albaniaan Scutarin maakunnan osmanilaisen kuvernöörin palvelukseen. Schnitzer ihastui kuvernöörin vaimoon, ja kun kuvernööri kuoli vuonna 1873, he karkasivat Italiaan asumaan. Sieltä he siirtyivät rahojen loputtua asumaan Schnitzerin kotikuntaan. Yhteiselo alkoi kuitenkin rakoilla, ja Schnitzer oli aina vain pidempiä aikoja pois kotoa vaellellen Sleesian maaseudulla, kunnes hän viimein ei palannut enää kotiin. Omaiset kuulivat hänestä seuraavan kerran 11 vuotta myöhemmin, kun hän oli sanomalehtien otsikoissa.[1]
Emin Pašša
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schnitzer matkusti Khartumiin Sudaniin. Egyptin kediivi Ismail Pašša oli alistanut Sudanin siirtomaakseen, ja siellä tarvittiin osaavia virkamiehiä hallintoon. Schnitzer sai sotilaslääkärin paikan päiväntasaajan maakunnassa. Siellä hän otti nimekseen Emin Pašša. Aluetta hallitsi brittiläinen Charles George Gordon. Kun Gordon ylennettiin vuonna 1877 koko egyptiläisen Sudanin kenraalikuvernööriksi, hän nimesi Emin Paššan seuraajakseen päiväntasaajan maakuntaan. Samoihin aikoihin sudanilaiset kyllästyivät egyptiläisten riistoon, ja he aloittivat pohjoisessa kapinan Muhammad Ahmadin johdolla, joka oli julistanut olevansa mahdi eli vapahtaja ja kukistavansa pahan.[1]
Egypti ajautui vararikkoon kediivin holtittoman rahankäytön seurauksena. Britit halusivat varmistaa laivaliikenteen sujumisen Suezin kanavassa, joten he valtasivat Egyptin vuonna 1882. Sudanissa kapina eteni, ja maakunta toisensa jälkeen kukistui. Gordonin käskettiin evakuoida kaikki egyptiläiset joukot Sudanista, mutta hän linnottautui joukkoineen Khartumiin ja kuvitteli Britannian tulevan apuun. Tammikuussa 1885 piiritetty Khartum kukistui ja Gordon tapettiin. Brittiläinen media halusi, että brittijoukot kostaisivat Gordonin kuoleman. Britannian pääministeri Gladstone ei kuitenkaan lähettänyt joukkoja, sillä briteillä ei ollut intressejä kalliiseen sotaretkeen Sudanissa.[1]
Pelastusretkikunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emin Pašša piti puoliaan syrjäisessä maakunnassa ja loppuvuodesta 1885 hän lähetti Eurooppaan kirjeen, jossa hän kertoi tarvitsevansa apua. Mediassa alkoivat vaatimukset Emin Paššan pelastamiseksi, ettei Gordonin kohtalo toistuisi. Tutkimusmatkailija Henry Morton Stanley tarjoutui pelastajaksi, koska ajatteli Paššan pelastamisen tuovan hänelle yhtä paljon huomiota kuin David Livingstonen löytämisen. Retkikunnan varustaminen vei aikaa ja Stanley pääsi liikkeelle maaliskuussa 1887. Reitti kulki Atlantin rannikolta Kongojokea pitkin kohti Ugandaa. Joulukuussa 1887 hän saapui Albertjärvelle.[1]
Stanley tapasi Emin Paššan 29. huhtikuuta 1888. Tapaaminen ei kuitenkaan sujunut niin kuin Stanley oli kuvitellut. Hän luuli, että Emin Pašša odottaa alistuneena pelastajaansa, joka veisi hänet takaisin Eurooppaan. Emin Pašša taas oli odottanut, että hänelle tuotaisiin lisää varusteita kokonaiselle rykmentille, eikä hänellä ollut aikomustakaan lähteä pois. Emin oli myös joukkoineen pukeutunut tahrattomiin univormuihin sotilassoittokuntineen, kun taas Stanley oli joukkoineen rämpinyt viidakossa.[1]
Stanley sai kuitenkin Eminin lähtemään, ja paluumatka alkoi huhtikuussa 1889 kohti Intian valtamerta. Rannikolle päästyään Emin Pašša kuitenkin kieltäytyi lähtemästä Eurooppaan. Tämä esti Stanleyn mahdollisuuden olla taas sankari. Emin palasi maakuntaansa, mutta se oli tällä välin ajautunut sekasortoon. Hän päätti jatkaa matkaa saksalaiseen Kameruniin, mutta hänet murhattiin Kongossa 23. lokakuuta 1893.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eduard Schnitzer Wikimedia Commonsissa
