Driftin’ Slim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Driftin' Slim (oik. Elmon Mickle, s. 24. helmikuuta 1919, Keo, Arkansas – k. 15. syyskuuta 1977, Los Angeles, Kalifornia[1] oli yhdysvaltalainen yhden miehen orkesterina esiintynyt blueslaulaja, huuliharpisti ja kitaristi. Hän levytti Driftin' Slim nimen lisäksi myös omalla oikealla nimellään ja taiteilijanimellä Model "T" Slim. Hänen levyjään ovat julkaisseet muun muassa Modern, RPM, Blue Horizon, Styletone, Milestone, Kent, ja Flyright.

Nuori Mickle kiinnostui huuliharpun soittamisesta seurattuaan John Lee "Sonny Boy" Williamsonin ja Yank Rachellin esiintymistä. Sonny Boy opetti Micklelle huuliharpunsoiton alkeet. 1940-luvun puolivälissä hän keikkaili paikallisesti yhdessä Sonny Boy Williamson II:n ja rumpali Peck Curtisin kanssa. Vuonna 1951 hän perusti ensimmäisen yhtyeensä paikallisten soittajien Baby Face Turnerin ja Junior Brooksin kanssa. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen levy Modern-levymerkille: "My Little Machine"/"Down South Blues" (osa kopioista oli luultavasti nimellä Driftin' Smith[2]).[1]

Vuoteen 1957 mennessä Mickle oli muuttanut Los Angelesiin, jossa hän soitti yhden miehen yhtyeenä huuliharppua, rumpuja ja kitaraa. Hän levytti harvakseltaan sekä omalle että muiden levymerkeille. Yksi levyistä ilmeistyi nimellä "Elmon Mickle & His Rhythm Aces" ja yhden hän teki Ernie Pruittin kanssa.

1960-luvun puolivälissä "folkbuumin" myötä Driftin' Slim "löydettiin uudelleen". Vuosina 1966–1967 hän julkaisi useita singlejä Model "T" Slim -nimellä. Vuosikymmenen lopulla ilmestyi myös Milestone-merkillä albumi Driftin' Slim & His Blues Band: Somebody Hoo-Doo'd The Hoo-Doo Man. Vuosikymmenen vaihteessa sairastuminen lopetti Driftin' Slimin musiikkiuran[1].

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]