Dorothy Lamour

Dorothy Lamour
Julkisuuskuva 1940-luvulta.
Henkilötiedot
Koko nimi	Mary Leta Dorothy Slaton
Syntynyt	10. joulukuuta 1914 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat
Kuollut	22. syyskuuta 1996 (81 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä laulaja malli
Puoliso	Herbie Kay (1935–1939) William Ross Howard III (1943–1978) kaksi lasta
Näyttelijä
Aktiivisena	1933–1994
Aiheesta muualla
dorothylamour.com
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dorothy Lamour (oik. Mary Leta Dorothy Slaton; 10. joulukuuta 1914 New Orleans, Louisiana – 22. syyskuuta 1996 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja malli. Hän on ehkä parhaiten muistettu seitsemästä Kaksi iloista merimiestä (Road to...) -komediaelokuvan sarjasta yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa. Elokuvat olivat sekoitus seikkailua, komediaa, romanssia ja musiikkia. Lamour oli myös toisen maailmansodan ajan tunnetuimpia pin-up-tyttöjä.

Jo Lamourin ensimmäinen elokuva Viidakkotyttö vuodelta 1936 teki hänestä tähden. Hänen rooliasunaan käyttämästään sarongista tuli tavaramerkki, joka antoi hänelle nimityksen ”Sarong Queen”.

Toiseksi viimeisen Road to -komedian, Kaksi iloista merimiestä Balissa jälkeen Lamourin elokuvaura himmeni, jolloin hän siirsi uransa painopisteen yöklubeille, teatteriin ja televisioon ja esiintyi elokuvissa enää vain harvoin.

1970-luvulla Lamour esiintyi yökerhoissa ja julkaisi omaelämäkertansa My Side of the Road. Hän esiintyi valkokankaalla viimeisen kerran vuonna 1987.

Lamour oli naimisissa kahdesti ja hänellä on toisesta avioliitostaan kaksi poikaa. Hän kuoli 81-vuotiaana kotonaan Los Angelesissa vuonna 1996.

Varhainen elämä

Mary Leta Dorothy Slaton syntyi New Orleansissa, Louisianassa tarjoilijoina työskenteleville Carmen Louise LaPortelle ja John Watson Slatonille. Lamourilla oli Louisianan ranskalaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset sukujuuret. Hänen vanhempiensa avioliitto kesti vain muutaman vuoden, ja äiti avioitui uudestaan Clarence Lambourin kanssa, jonka sukunimen Dorothy myöhemmin muunsi taiteilijanimekseen. Myös tuo avioliitto päättyi eroon Dorothyn ollessa teini-ikäinen. Perheen taloudellinen tilanne oli niin huono, että Dorothy väärensi 15-vuotiaana nimensä asiakirjaan, joka salli hänen lopettaa koulunkäynnin. Myöhemmin hän kävi kuitenkin sihteerikoulua, mikä ei vaatinut high schoolin päästötodistusta.

Lamour osallistui ja voitti vuoden 1931 Miss New Orleans -kauneuskilpailun, jonka jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Chicagoon. Siellä hän ansaitsi 17 dollaria viikossa hissinkuljettajana Marshall Fieldin tavaratalossa State Streetillä. Lamour osallistui myös kykykilpailuun Chicagossa. Tällöin orkesterinjohtaja Herbie Kay huomasi hänet ja palkkasi laulamaan orkesteriinsa, vaikka Lamourilla ei ollut laulajan koulutusta. Kaysta tuli myös Lamourin ensimmäinen aviopuoliso. Orkesterityö Kayn leivissä johti Lamourin vaudeville-esiintymisiin ja radiotöihin. Hän muutti Manhattanille, missä suosittu laulaja Rudy Vallée auttoi häntä saamaan työtä laulajana suositussa yökerhossa El Moroccossa. Vuonna 1935 Lamourilla oli oma viikoittainen 15-minuuttinen musiikkiohjelma NBC Radiossa. Hän myös lauloi muutamassa muussa radioshow'ssa.

Lamour työskenteli Fifth Avenuella kabareessa, missä hän tapasi Hollywood-studion johtajan Louis B. Mayerin. Mayer järjesti Lamourille koe-esiintymisen, minkä johdosta hän sai elokuvasopimuksen Paramount Picturesilta vuonna 1935. Lamour otti ranskan kielellä ”rakkautta” tarkoittavan taiteilijanimensä käyttöön isäpuolensa sukunimen Lambour mukaan ihailijoidensa kehotuksesta.

Ura

Dorothy Lamour ja Bing Crosby elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952)

Vuonna 1936 Lamour muutti näyttelijänuran perässä Hollywoodiin. Hänen ensiesiintymisensä elokuvissa oli vuonna 1936 elokuvassa College Holiday, jossa hän oli mukana kreditoimattomana tanssijana. Siitä alkaen hän esiintyi säännöllisesti sopimusyhtiönsä Paramount Picturesin elokuvissa. Lamourin debyytti näyttelijänä oli Ulahin rooli elokuvassa Viidakkotyttö (The Jungle Princess, 1936). Jo tämä rooli nosti hänet tähteyteen. Hän käytti elokuvassa Edith Headin suunnittelemaa sarongia, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä. Vaikka Lamour saavutti uransa alussa mainetta seksisymbolina ja musikaalien tähtenä, hän oli myös lahjakas komedia- ja draamanäyttelijä. Hän myös esitti lauluja useissa elokuvissaan. Lamour kuului Hollywoodin suosituimpien näyttelijöiden joukkoon vuodesta 1936 vuoteen 1952. Hän toimi lisäksi mainoskasvona Chesterfield-savukemerkille.

Toisen maailmansodan aikana Lamour oli yksi suosituimpia pin-up-tyttöjä useiden muiden Hollywoodin naistähtien ohella. Hän markkinoi myös valtion sotaobligaatioita menestyksekkäästi.

Lamour esiintyi Road to... komediaelokuvasarjassa yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa 1940- ja 1950-luvuilla. Sarja oli hyvin suosittu ja tuottoisa 1940-luvulla. Lamourin tähtiaika päättyi sarjan toiseksi viimeiseen elokuvaan Kaksi iloista merimiestä Balissa vuonna 1952, minkä jälkeen hänen uransa kääntyi laskuun Hopen ja Crosbyn uran jatkuessa. Hän teki kuitenkin nopean näyttäytymisen cameo-roolissa sarjan viimeisessä elokuvassa Lentäjinä vastoin tahtoaan (Road to Hong Kong, 1961). Elokuvan naispääosaan palkattiin Joan Collins.

Valkokangasuransa päätyttyä Lamour työskenteli 1950-luvulta alkaen yökerhoesiintyjänä ja oli myöhemmin mukana myös mm. Hello, Dolly! -teatterikiertueella. Lamour julkaisi omaelämäkerran My Side of the Road vuonna 1980. Hän esiintyi 1980-luvulla teatterinäyttämöllä sekä vieraili televisiosarjoissa kuten Lemmenlaiva, Hart to Hart, Remington Steele ja Murhasta tuli totta. Vuonna 1987 hän teki viimeisen valkokangasroolinsa elokuvassa Creepshow 2, jossa hän näytteli George Kennedyn kanssa ryöstömurhan uhriksi joutuvaa iäkästä pariskuntaa. Lamour esiintyi julkisuudessa vielä eläkkeelläkin ja antoi haastatteluja lehdille ja televisioon.

Yksityiselämä

Lamour avioitui ensimmäisen kerran Herbie Kayn kanssa, jonka johtamassa orkesterissa hän lauloi ennen näyttelijänuraansa. He menivät naimisiin vuonna 1935 ja erosivat neljän aviovuoden jälkeen 1939.

Uransa alkuaikoina Lamour tapasi FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin. He pysyivät ystävinä Hooverin kuolemaan asti, eikä Lamour myöhemmin kiistänyt heillä olleen myös suhde hänen erottuaan Kaysta.

Lamourin toinen aviomies oli entinen ilmavoimien kapteeni ja mainosvastaava William Ross Howard III. He avioituivat Beverly Hillsissä huhtikuussa 1943 ja liitto kesti Howardin kuolemaan vuonna 1978 saakka. Parille syntyi kaksi poikaa, John Ridgely (1946) ja Richard Thomson Howard (1949).

Lamour asui aviomiehensä kanssa Baltimoressa 1960- ja 70-luvuilla. Hän omisti myös talon Kalifornian Palm Springsissä.

Lamour kuoli sydänkohtaukseen kotonaan North Hollywoodissa, Kaliforniassa 81-vuotiaana. Hänet haudattiin Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle Hollywood Hillsiin katolisessa hautajaisseremoniassa. Lamourilla on elokuvaurastaan tähti Hollywood Walk of Famella osoittessa 6332 Hollywood Blvd.

Valikoitu filmografia

Lamour Hirmumyrskyn trailerissa (1937)

Dorothy Lamour elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952)

Elokuvat

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1936	Viidakkotyttö	The Jungle Princess	Ulah
1937	Kultainen unelma	High, Wide and Handsome	Molly Fuller
	Hirmumyrsy	The Hurricane	Marama
1938	Vaarallisilla vesillä	Spawn of the North	Nicky Duval
1939	Vaarallisia rajoja	Disputed Passage	Audrey Hilton
	Man About Town	Man About Town	Diana Wilson
	Joen kuningatar	St. Louis Blues	Norma Malone
1940	Kaksi iloista merimiestä	Road to Singapore	Mima
1941	2 iloista merimiestä Afrikassa	Road to Zanzibar	Donna Latour
1942	Viidakkotytön paluu	Beyond the Blue Horizon	Tama
	Kaksi iloista merimiestä Marokossa	Road to Morocco	Prinsessa Shalmar
	Me vakoilijat	They Got Me Covered	Christina Hill
1943	Dixie	Dixie	Millie Cook
1945	Naamiaiset Meksikossa	Masquerade in Mexico	Angel O'Reilly
	Toisen miehen vaimo	A Medal for Benny	Lolita Sierra
1946	2 iloista merimiestä Alaskassa	Road to Utopia	Sal Van Hoyden
1947	Meidän iloinen joukkomme	On Our Merry Way	Gloria Manners
1948	2 iloista merimiestä Riossa	Road to Rio	Lucia Maria de Andrade
1949	The Lucky Stiff	The Lucky Stiff	Anna Marie St. Claire
1952	Suuri maailmansirkus	The Greatest Show on Earth	Phyllis
	Kaksi iloista merimiestä Balissa	Road to Bali	Prinsessa Lala
1961	Lentäjinä vastoin tahtoaan	The Road to Hong Kong	itsenään (cameo)
1987	Creepshow 2	Creepshow 2	Martha Spruce

Televisio

Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli	Huomioita
1955	Damon Runyon Theater	Damon Runyon Theater	Sally Bracken	Jakso: "The Mink Doll"
1967	Minä vakooja	I Spy	Halima	Jakso: "The Honorable Assassins"
1969	The Name of the Game	The Name of the Game	Stella Fisher	Jakso: "Chains of Command"
1970	Love, American Style	Love, American Style	Hollyn äiti	Jakso: "Love and the Pick-Up"
1971	Marcus Welby, M.D.	Marcus Welby, M.D.	Mary DeSocio	Jakso: "Echos from Another World"
1976	Death at Love House	Death at Love House	Denise Christian	Televisioelokuva
1980	Lemmenlaiva	The Love Boat	Lil Braddock	Jakso: "That's My Dad / The Captain's Bird / Captive Audience"
1984	Hart to Hart	Hart to Hart	Katherine Prince	Jakso: "Max's Waltz"
	Remington Steele	Remington Steele	Dorothy Lamour	Jakso: "Cast in Steele"
1986	Aika velikultia	Crazy Like a Fox	Rosie	Jakso: "Rosie"
1987	Murhasta tuli totta	Murder, She Wrote	rouva Ellis	Jakso: "Kummituksia ja verovilppiä" ("No Accounting for Murder")

Aiheesta muualla

• TCM: elämäkerta^{[vanhentunut linkki]}
• Post-Blitz Clydebank — a documentary about Clydebank, Scotland from 1947 to 1952, featuring Dorothy Lamour
• Dorothy Lamourin valokuvia