Donald Maclean
.jpg)
Donald Maclean (25. toukokuuta 1913 Lontoo, Iso-Britannia – 11. maaliskuuta 1983 Moskova, Neuvostoliitto)[1] oli brittiläinen diplomaatti ja vakooja, joka vakoili Neuvostoliiton hyväksi toisen maailmansodan aikana ja kylmän sodan alkuvuosina. Hän kuului Cambridgen viisikkona tunnettuun vakoojaryhmään yhdessä Guy Burgessin, Kim Philbyn ja Anthony Bluntin kanssa. Paljastumisen uhatessa Maclean loikkasi vuonna 1951 Neuvostoliittoon ja asui siellä loppuikänsä.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Donald Macleanin isä oli ministerinäkin toiminut liberaalipuolueen poliitikko Sir Donald Maclean. Maclean kävi Gresham’s School -poikakoulua ja opiskeli vuodesta 1931 Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Isänsä kuoltua vuonna 1932 hän omaksui kommunistisen aatemaailman. Valmistuttuaan Cambridgesta vuonna 1934 Maclean sai viran ulkoministeriöstä. Samoihin aikoihin hänen opiskelutoverinsa Kim Philby esitteli hänet itävaltalaiselle Arnold Deutschille, joka värväsi hänet Neuvostoliiton vakoojaksi ja määräsi hänet katkaisemaan suhteet kommunistiystäviinsä uskottavan peiteroolin luomiseksi. Asiasta vihiä saanut Macleanin toinen opiskelutoveri Guy Burgess värvättiin vakoojaksi pian tämän jälkeen. Maclean oli vuosina 1938–1940 kolmantena sihteerinä Britannian Pariisin-suurlähetystössä.[2] Hän meni Pariisissa vuonna 1940 naimisiin amerikkalaisen Melinda Marlingin kanssa ja paljasti tälle olevansa vakooja.[3]
Maclean työskenteli vuodesta 1944 Britannian Washingtonin-suurlähetystössä, jossa hän oli vuonna 1946 jonkin aikaa vt. kansliapäällikkönä. Keväällä 1947 Macleanista tuli ydinteknologian kehittämiseen perustetun brittiläs-amerikkalaisen yhteistyökomitean (Combined Policy Committee) sihteeri. Hän pääsi siten käsiksi Yhdysvaltain atomienergiakomission huippusalaisiin raportteihin ja saattoi vuotaa atomipommin kehittämiseen liittyneitä tietoja Neuvostoliitolle.[2][1] Myöhemmin hän vuoti myös NATOn perustamiseen liittyneitä salaisia asiakirjoja.[1] Maclean siirrettiin vuonna 1948 Kairon suurlähetystön kansliapäälliköksi. Kairossa kaksoiselämä alkoi muodostua hänelle aimpaa suuremmaksi rasitteeksi, sillä hänen uusi MGB-yhteyshenkilönsä järjesti tapaamisia paikoissa, joissa oli suuri kiinnijäämisen mahdollisuus. Maclean alkoi käyttäytyä arvaamattomasti, riehua humalassa ja puhua liian avoimesti tuttavilleen.[4][3][2] Vuonna 1950 hänet nimitettiin ulkoministeriön Amerikan-osaston päälliköksi, ja hän pääsi näin vaikuttamaan Britannian ulkopolitiikkaan Korean sodan puhjettua.[1]
Maclean paljastui ”Cambridgen viisikosta” ensimmäisenä, kun Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI pääsi Venona-projektin kaapattujen neuvostoliittolaisten tiedustelutietojen avulla hänen jäljilleen. Aluksi havaittiin, että neuvostotiedustelulla oli ollut vuodesta 1944 alkaen Yhdysvalloissa vakooja, josta käytettiin koodinimeä Gomer (”Homeros”). Huhtikuussa 1951 paljastuneet lisätiedot kaksoisagentin raskaana olevasta vaimosta kohdistivat salaisen tutkinnan Macleaniin, mutta MI5 ei vanginnut häntä heti vaan asetti hänet seurantaan.[2] MI6:ssa työskennellyt Philby sai tietää tutkinnasta, jolloin hän pyysi Burgessia varoittamaan Macleania sekä neuvostoliittolaisia järjestämään Macleanin pois maasta ennen kuin koko vakoojaverkosto paljastuisi hänen kauttaan. Burgess päätti paeta yhdessä Macleanin kanssa. ”Cambridgen viisikon” MGB-yhteyshenkilö Juri Modin järjesti Macleanin ja Burgessin paon 25. toukokuuta 1951, kolme päivää ennen Macleanin suunniteltua pidätystä.[2][4] He matkustivat laivalla Ranskaan ja sieltä useiden etappien kautta Moskovaan. Macleanin vaimo Melinda teeskenteli olevansa tietämätön tämän pakopaikasta, mutta loikkasi syyskuussa 1953 heidän kolmen lapsensa kanssa Sveitsin kautta Neuvostoliittoon miehensä luo.[2][3]
Macleanin ja Burgessin olinpaikkaa ei tiedetty ennen vuotta 1956, jolloin he astuivat julkisuuteen pitämällä Moskovassa lehdistötilaisuuden, jossa he tunnustivat olevansa kommunisteja ja Neuvostoliiton palveluksessa.[1] Maclean sai Neuvostoliiton kansalaisuuden ja työskenteli Neuvostoliiton ulkoministeriölle sekä Maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden instituutille.[2] Hän vietti aikaa Philbyn kanssa tämän paettua myös Moskovaan vuonna 1963. Macleanin avioliitto hajosi, kun Philby vietteli hänen vaimonsa 1960-luvulla.[5] Melinda ja lapset palasivat Yhdysvaltoihin vuonna 1979.[3][2] Maclean julkaisi vuonna 1970 Britannian ulkopolitiikkaa käsittelevän kirjan British Policy Since Suez (1970). Hän kuoli Moskovassa 69-vuotiaana vuonna 1983.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Donald Maclean (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.2.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Donald Maclean (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 23.2.2019.
- ↑ a b c d Natasha Walter: Spies and lovers (englanniksi) The Guardian 10.5.2003. Viitattu 25.2.2019.
- ↑ a b Gordon Corera: The Art of Betrayal – The Secret History of MI6, s. 68–69. Pegasus Books, New York 2012.
- ↑ Corera 2012, s. 244.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Donald Maclean Wikimedia Commonsissa
