Divinaatio
Divinaatio (latinan divinatio) tarkoittaa ennustamisen taitoa tai ennustamisen lahjaa.[1][2] Antiikin kreikkalaiset korostivat enemmän ennustustaidon irrationaalisuutta, roomalaiset sen jumalallisuutta. Molemmat ajattelivat, että oli olemassa kaksi mahdollisuutta saada tietoja tulevaisuudesta: spontaani eli luonnollinen, jossa jumalat pyytämättä antoivat vihjeitä tulevasta esimerkiksi unissa, ja tietoinen pyrkimys saada selville jumalten tahto jonkin tietyn hankkeen suhteen enteitä tai eläinten käyttäytymistä tarkkailemalla.[3]
Enneunien näkemistä pyrittiin tehostamaan viettämällä yö sopivassa temppelissä lähellä ennustavaa jumaluutta. Yleensä kuitenkin papit tai muut asiantuntijat toimivat välikäsinä jumalten ja ihmisten välillä. Kreikkalaisilla tällaisia pappeja kutsuttiin nimellä profetes ja roomalaisilla vates. Roomalaisilla oli myös erikoistuneita ennustajapappeja eli auguureja, jotka tutkivat lintujen käyttäytymistä sekä uhrieläinten sisälmyksiä tutkivia haruspekseja. Lisäksi ennustuksissa hyödynnettiin yhteyttä vainajiin eli nekromantiaa ja tähdistäennustamista eli astrologiaa.[3]
Ennustuksia kirjoitettiin muistiin kokoelmiksi, joista kuuluisimpia olivat roomalaisten käyttämät Sibyllan kirjat. Huomattavin antiikin ennustustaitoa kuvaava lähde on Ciceron De divinatione (Ennustustaidosta).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Korpela, Jukka: Pienehkö sivistyssanakirja, kaikki sanat, laajat selitykset Datatekniikka ja viestintä. Arkistoitu 13.12.2011. Viitattu 21.7.2008.
- ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 155
- ↑ a b c Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 134
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Divinaatio Wikimedia Commonsissa
