Dipropyyliamiini
| Dipropyyliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | N-propyylipropan-1-amiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCCNCCC[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H15N |
| Moolimassa | 101,19 g/mol |
| Sulamispiste | -63,6 °C[2] |
| Kiehumispiste | 109,4-110,4 °C[2] |
| Tiheys | 0,738 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 53 g/l (20 °C)[4] |
Dipropyyliamiini (C6H15N) on alifaattisiin amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian synteesien lähtöaineena.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa dipropyyliamiini on väritöntä nestettä. Sillä on amiineille tyypillinen pistävä ja ammoniakinkaltainen haju. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja hyvin muun muassa etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin. Dipropyyliamiini on suhteellisen vahva emäs ja sen pKa-arvo on 10,91.[3][2][4] Yhdiste on ärsyttävää ja myrkyllistä ja voi hengitettynä aiheuttaa pääkipua ja huonovointisuutta.[2][5]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dipropyyliamiinia valmistetaan propanolin ja ammoniakin välisellä reaktiolla. Reaktiossa muodostuu tuotteiden seos, jossa on myös propyyliamiinia ja tripropyyliamiinia.[6] Dipropyyliamiinia käytetään muiden yhdisteiden valmistukseen. Siitä valmistetaan esimerkiksi rikkaruohomyrkkyinä käytettäviä trifluraliinia ja orytsaliinia.[2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ N-Dipropylamine – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 531. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 566. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Peter Roose & Michael G. Turcotte: Amines, Lower Aliphatic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 15.9.2018
- ↑ a b Peter Roose, Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Amines, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 15.9.2018
- ↑ D.R. Buhler, D.J. Reed: Nitrogen and Phosphorus Solvents, s. 90. Elsevier, 1989. ISBN 9781483290201 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.9.2018). (englanniksi)