Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti
| Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti | |
|---|---|
_terephthalate.svg) |
|
_terephthalate_3D_BS.png) |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Bis(2-etyyliheksyyli)bentseeni-1,4-dikarboksylaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
CCCCC(CC)COC(=O)C1=CC=C (C=C1)C(=O)OCC(CC)CCCC |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C24H38O4 |
| Moolimassa | 390,544 g/mol |
| Sulamispiste | -63,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 383 °C[2] |
| Tiheys | 0,982 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 4·10-7 g/l (20 °C)[3] |
Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti (C24H38O4) eli bis(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti, myös dioktyylitereftalaatti, on aromaattisiin estereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muovinpehmentimenä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa di(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti on väritöntä nestettä[4]. Yhdiste on veteen liukenematonta[5].
Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaattia valmistetaan esteröimällä 2-etyyliheksanolia ja tereftaalihappoa. Toinen tapa on dimetyylitereftalaatin ja 2-etyyliheksanolin vaihtoesteröintireaktio.[5][6][7]
Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaattia käytetään erityisesti polyvinyylikloridin pehmentimenä. Sillä voidaan korvata ftalaattien käyttöä esimerkiksi elintarvikesovellutuksissa, leluissa ja lääketieteellisissä sovellutuksissa.[5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 448. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–564. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.6.2024). (englanniksi)
- ↑ Bis(2-ethylhexyl) terephthalate:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 24.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Bis(2-ethylhexyl) terephthalate:Appearance / physical state / colour European Chemicals Agency. Viitattu 24.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Eula Bingham, Barbara Cohrssen: Patty's Toxicology, s. 318. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-1-118-16581-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.6.2024). (englanniksi)
- ↑ a b Christopher J. Howick: "Plasticizers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2021.
- ↑ a b Perry Walters, David F. Cadogan & Christopher J. Howick: "Plasticizers", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2020.