Tereftaalihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tereftaalihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,4-bentseenibiskarboksyylihappo
CAS-numero 100-21-0
PubChem CID 4356128 ja 22416364 7489, 4356128 ja 22416364
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H6O4
Moolimassa 166,1 g/mol
Ulkomuoto kiteinen, valkoinen jauhe
Sulamispiste sublimoituu 402 °C (675 K)
Tiheys 1,51 g/cm3
Liukoisuus veteen veteen 0,28 g/100 ml (20 °C)

Tereftaalihappo on aromaattinen dikarboksyylihappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiteistä valkoista jauhetta. Sen kemiallinen kaava on C8H6O4 ja rakennekaava C6H4(COOH)2. Tereftaalihaposta käytetään myös nimityksiä 1,4-bentseenidikarboksyylihappo ja para-ftaalihappo.

Tereftaalihapon moolimassa on 166,1 g/mol, härmistymislämpötila 402 °C,tiheys 1,51 g/cm3, liukoisuus veteen 20 °C lämpötilassa 0,28 g/100 ml, leimahduspiste 260 °C, itsesyttymislämpötila 496 °C ja CAS-numero 100-21-0.

Tereftaalihappoa valmistetaan hapettamalla p-ksyleeniä joko neste- tai kaasufaasissa. Nestefaasihapetuksessa hapettimena käytetään typpihappoa tai happea ja koboltti-mangaani-bromi-katalyyttiä. Muodostuva tuote puhdistetaan esteröimällä se metanolin kanssa ja näin syntynyt dimetyylitereftalaatti hydrolysoidaan tereftaalihapoksi. Tärkein tereftaalihapon käyttökohde on polymeerien valmistus. Tereftaalihaposta valmistettavia tärkeitä polymeerejä ovat muun muassa polyetyleenitereftalaatti, polybutyleenitereftalaatti ja erilaiset polyamidit. Siitä valmistetaan myös polymeeriteollisuuden raaka-aineenaan käyttämää dimetyylitereftalaattia.[1][2] [3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainen altistuminen tereftaalihapolle ärsyttää silmiä ja ihoa.

Tereftaalihapon (para-ftaalihappo, 1,4-bentseenidikarboksyylihappo) isomeerisia muotoja ovat:

  • ftaalihappo eli orto-ftaalihappo eli 1,2-bentseenidikarboksyylihappo
  • isoftaalihappo eli meta-ftaalihappo eli 1,3-bentseenidikarboksyylihappo
  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 44. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  2. Chang-Man Park & Richard J. Sheehan: Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.08.2013
  3. Richard J. Sheehan: Terephthalic Acid, Dimethyl Terephthalate, and Isophthalic Acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 10.08.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.