Demokraattinen edistyspuolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demokraattinen edistyspuolue
民主進步黨

Perustettu 28. syyskuuta 1986
Johtaja Cho Jung-tai (pj.)
Ideologia liberalismi[1]
populismi[2]
sosiaaliliberalismi[2]
Taiwanilainen nationalismi[2]
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto[3]
Värit vihreä
Taiwanin parlamentti[4]
51 / 113
Kansainväliset jäsenyydet Liberal International[5]
CALD
Kotisivu www.dpp.org.tw

Demokraattinen edistyspuolue (kiin.: 民主進步黨; pinyin: Mínzhǔ Jìnbù Dǎng; Pe̍h-ōe-jī: Bîn-chú Chìn-pō͘ Tóng, engl. Democratic Progressive Party, lyh. DPP) on taiwanilainen puolue. Se on ollut maan valtapuolue vuodesta 2016 lähtien, kun Tsai Ing-wen valittiin maan presidentiksi.

DPP:n juuret ovat ns. tangwai-liikkeessä, joka oli Kuomintangin oppositio. Se alkoi saada tuulta siipiinsä 1980- ja 1990-luvuilla, kun Taiwanin yksipuoluejärjestelmä alkoi murentua.[6][7]

Puolueen puheenjohtajana oli toiminut vuosina 2014–2018 Tsai Ing-wen. Hän erosi vuoden 2018 kuntavaalitappion jälkeen.

Tsai Ing-wen ilmoitti eroavansa puolueen puheenjohtajan virasta hävittyään vuoden 2012 presidentinvaalissa istuvalle presidentille Ma Ying-jeoulle.[8]

Vuoden 2016 vaaleissa DPP nousi Taiwanin parlamentin suurimmaksi puolueeksi.[9]

Tammikuun 2016 presidentinvaaleissa voitti DPP:n ehdokas Tsai Ing-wen, josta tuli maan ensimmäinen naispresidentti ja Kuomintangia edustaneen presidentti Ma Ying-jeoun seuraaja[10]. Tammikuussa 2020 Tsai valittiin toiselle virkakaudelle Kiinan tasavallan eli Taiwanin presidenttinä saatuaan 57 prosenttia äänistä.[11]

Ideologia ja näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DPP on keskustavasemmistolainen puolue ja on perinteisesti ollut Taiwanin itsenäistymisen kannattaja. Puolue on sekä CALDin että Liberal Internationalin jäsenpuolue.[12]

  1. von der Horst, Linda: The Rise of Taiwan’s ‘Third Force’ 6.1.2016. The Diplomat. (englanniksi)
  2. a b c Casey, Michael: Time to Start Worrying about Taiwan 12.6.2016. The National Interest. (englanniksi)
  3. Taiwan’s president has upset both business and workers 26.5.2016. The Economist. (englanniksi)
  4. Statistical Analysis of Electees 11.1.2020. Central Election Commission. Arkistoitu 13.1.2020. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  5. Our Members 20.12.2019. Liberal International. Arkistoitu 4.4.2022. Viitattu 19.12.2019. (englanniksi)
  6. Jongseok Woo: Security Challenges and Military Politics in East Asia: From State Building to Post-Democratization. Bloomsbury Publishing USA, 24.2.2011. ISBN 978-1-4411-9927-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.12.2021). (englanniksi)
  7. Rigger, Shelley: The Democratic Progressive Party in 2000: Obstacles and Opportunities* (pdf) 2001. The China Quarterly. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
  8. Taiwan's President Ma Ying-jeou wins second term BBC News. 14.1.2012. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  9. Statistical Analysis of Electees 2019. Central Election Commission. Arkistoitu 19.12.2019. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  10. Taiwan’s 2016 Election in Review Carnegie Endowment for International Peace. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  11. Asia News BBC News. Viitattu 13.1.2020. (englanti)
  12. Member Parties 2021. Council of Asian Liberals and Democrats. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]