Debaltseven taistelu
Debaltseven taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Itä-Ukrainan sotaa | |||||||
Kartta Debaltseven taistelun kulusta.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Itä-Ukrainan kapinalliset | |||||||
Tappiot | |||||||
300 kaatunutta |
ei tiedossa |
Debaltseven taistelu oli 14. tammikuuta – 20. helmikuuta 2015 käyty taistelu Debaltseven kaupungin ja sen tärkeän rautateiden ja maanteiden solmukohdan hallinnasta Itä-Ukrainan sodan aikana. Kaupunkia puolustaneet ukrainalaiset joukot jäivät kapinallisten ja Venäjän asevoimien joukkojen hyökkäyksen alettua saarroksiin ja taistelut paikalla jatkuivat Minskissä solmitusta 15. helmikuuta voimaan astuneesta aseleposopimuksesta huolimatta. Helmikuussa osapuolten välillä sovittiin puolustajien vetäytymisestä ja Debaltseve oli vallattu 20. helmikuuta. Puolustajat olivat kärsineet huomattavia tappioita ja Itä-Ukrainan kapinallisille valtaus oli huomattava voitto.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin 25 000 asukkaan Debaltseve oli strategisesti tärkeä rautateiden ja maanteiden solmukohta. Paikka yhdisti Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltoja ja muodosti väylän myös Venäjälle.[1] Kaupungin hallinta olisi pitänyt Donetskin ja Luhanskin kapinalliset erillä toisistaan.[2] Itä-Ukrainan kapinalliset olivat vallanneet Debaltseven Itä-Ukrainan kriisin alkaessa huhtikuussa 2014. Ukrainalaiset olivat vallanneet Debaltseven takaisin saman vuoden heinäkuussa ja hallitsivat sitä Debaltseven taistelujen alkaessa tammikuussa 2015.[1] Tuolloin Debaltseve oli ukrainalaisten joukkojen hallitsemista paikkakunnista rintamaosuuden itäisin ja paikka muodosti kapinallisten ja venäläisten joukkojen hallitsemaan alueeseen työntyvän ulkoneman.[3]
Debaltseven noin 8 000 ukrainalaista puolustajaa koostuivat joukoista 128. vuoristoprikaatista ja vapaaehtoispataljoonasta Donbass. Heidän puolustusasemansa käsittivät juoksuhautoja Debaltseven ympärillä. Puolustajia vastaan hyökänneet joukot koostuivat Venäjän asevoimien joukoista[1][4] ja kapinallistaistelijoista. Tukenaan hyökkääjillä oli esimerkiksi venäläisiä T-80 ja T-90 -panssarivaunuja, BMP-2 rynnäkköpanssarivaunuja, sekä BM-21 Grad ja 9A52-4 Tornado -raketinheittimiä.[1] Hyökkääjien tavoitteena oli Debaltseven saartaminen ja sen huoltoyhteyksien katkaiseminen ennen iskua itse kaupunkiin.[4]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelut Debaltsevessa alkoivat 14. tammikuuta 2015. Ukrainalaisten asemiin kohdistettiin epäsuoraa tulta, jota johdettiin lennokeilla tapahtuvan tiedustelun avulla. Tulivalmistelua seurasi panssariajoneuvojen tukemat hyökkäykset. Hyökkäykset jatkuivat taistelujen alun jälkeen viikon verran hyvin samaan tapaan. 22. tammikuuta Debaltseven lämmitys ja vesi katkaistiin, mikä kurjisti huomattavasti puolustajien ja kaupungin siviiliväestön oloja.[1] 29. tammikuuta mennessä Debaltseven puolustajat oli saarrettu lähes kokonaan ja helmikuun alussa kapinalliset olivat edenneet Horlivkasta ja vallanneet Vuhlehirskin.[4] Maantie M03 yhdisti kuitenkin vielä puolustajat Artemivskin huoltotukikohtaan kaakossa.[1] Lopullisesti hyökkääjät saivat suljettua saartorenkaan Debaltseven ympärillä 10. helmikuuta mennessä. Osapuolet olivat taistelujen kuluessa neuvotelleet 11. helmikuuta tulitauosta Minskissä Valko-Venäjällä ja 12. helmikuuta osapuolet ilmoittivat päässeensä yhteisymmärrykseen tulitauosta, jonka oli tarkoitus alkaa 15. helmikuuta kello 00.01. Taistelut Debaltsevessa jatkuivat tulitauon alkamisen määräaikaan saakka ja pian oli selvää, että sovittu tulitauko ei pitäisi Debaltsevessa. Kapinallisten mukaan Debaltseve oli sopimuksen ulkopuolella ja kaupungin ympäristöön keskitettiin lisää panssaroituja joukkoja.[4]
Iskut Debaltsevessa alkoivat jälleen 16. helmikuuta ja 17. helmikuuta seurasi panssarivaunujen tukema kapinallisten hyökkäys pohjoisesta ja idästä. Debaltseven rautatieasema kukistui ilmeisesti jo samana päivänä. Ukrainalaiset puolustajat aloittivat vetäytymisen kaupungista aamulla 18. helmikuuta.[4] Saartorenkaan sisältä pois pääsi noin 2 500 puolustajaa, kun taas sen sisälle sotilaita jäi vielä noin 4 500. Vetäytyminen jatkui seuraavana yönä, jonka jälkeen kaupungista oli poistunut 90 % sen puolustajista. Puolustajien vetäytyminen perustui osapuolten välillä tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan puolustajien olisi mahdollista vetäytyä sovittua tiettyä reittiä pitkin. Kuten aiemmassa Ilovaiskin taistelussa, sopimus ei kuitenkaan lopulta pitänyt, vaan vetäytyvät ukrainalaisjoukot joutuivat tulituksen kohteeksi. Ukrainalaiset menettivät monia taisteluajoneuvojaan ja lähes 100 sotilasta jäi vangiksi. 20. helmikuuta koko Debaltseve oli kapinallisten ja venäläisten joukkojen hallussa.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainalaiset olivat kärsineet noin 300 miestä kaatuneina ja 700 haavoittuneina. Ukrainalaisten 128. vuoristoprikaati ja vapaaehtoispataljoona Donbass olivat menettäneet kykynsä toimia taisteluyksikköinä. Hyökkääjien kärsimiä tappioita on huomattavasti vaikeampaa arvioida.[1] Kaupungin valtaus oli huomattava voitto Itä-Ukrainan kapinallisille, vaikka huomattava osa kaupungin infrastruktuurista olikin tuhoutunut taistelujen aikana.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Amos C. Fox: Battle of Debal’tseve: the Conventional Line of Effort in Russia’s Hybrid War in Ukraine (pdf) U.S. Army Fort Benning and The Maneuver Center of Excellence. Arkistoitu 1.7.2020. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Tutkija: Debaltseven kukistuminen yhdistäisi separatistialueet Turun Sanomat. Arkistoitu 1.5.2019. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Amos Fox: The Russian-Ukrainian War: Understanding the Dust Clouds on the Battlefield Modern War Institute. U.S. Military Academy at West Point. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kaarlo Bang: Sissitaktiikasta symmetriseen sodankäyntiin - Taktiset ja taistelutekniset havainnot Itä-Ukrainasta (pdf) (Pro gradu -tutkielma) Maanpuolustuskorkeakoulu. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Ukraine conflict: Rebels celebrate victory in Debaltseve CBC / The Associated Press. Viitattu 1.5.2019. (englanniksi)