David Markson
| David Markson | |
|---|---|
 David Markson syyskuussa 2007 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. joulukuuta 1927 Albany, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. kesäkuuta 2010 (82 vuotta) Greenwich Village, New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Tyylilajit | postmodernismi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
David Merrill Markson (20. joulukuuta 1927 – n. 4. kesäkuuta 2010)[1] oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti useita postmoderneja romaaneja, joista tunnetuimpia ovat Springer’s Progress, Wittgenstein’s Mistress ja Lukijan luomislukko (Reader’s Block). Hänen viimeinen romaaninsa, The Last Novel, julkaistiin vuonna 2007, ja The New York Times kutsui sitä oikeaksi mestariteokseksi.[2]
Marksonin tuotannolle on tyypillistä epätavallinen ja kokeellinen ote kerrontaan, hahmonkehitykseen ja juoneen.lähde? Marksonin kirja Wittgenstein’s Mistress puhutteli kirjailija David Foster Wallacea, ja tämä kirjoitti siitä esseen "Empty plenum", jossa hän sanoo, että se on "yksi tämän vuosikymmenen parhaista amerikkalaisista romaaneista". Wallace suositteli kirjaa naapurille, mutta se aiheutti Wallacen ja naapurin välille riidan, joka yltyi fyysiseksi niin että mies löi Wallacen nenän murskaksi. Naapurin mielestä kirja oli sovinnainen ja päähenkilön Katen ääni "epäaito".[3] Vuosikymmen myöhemmin Wallace totesi romaanin olevan ”kutakuinkin kokeellisen kirjallisuuden huippu tässä maassa”.[4]
Siinä missä Marksonin alkutuotanto ammentaa William Faulknerin ja Malcolm Lowryn modernismista, hänen myöhäistuotantonsa on, Marksonia itseään mukaillen, ”täpötäynnä kirjallisuus- ja taideankedootteja” ja ”epälineaarinen, katkonainen, kollaasimainen, assemblaasi”.[5]
Modernien ja postmodernien kokeellisten romaaniensa lisäksi Markson julkaisi yhden runokokoelman,[6] tutkimuksen ystävästään Malcolm Lowrystä,[7] kolme dekkaria ja yhden ”anti-westernin” nimeltä The Ballad of Dingus Magee (Dirty Dingus Magee), josta Burt Kennedy on ohjannut elokuvan Dingus, lännen kauhu.[8]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]David Merrill Markson syntyi Albanyssä New Yorkissa 20. joulukuuta 1927.[6][9] Hän opiskeli Union Collegessa ja Columbian yliopistossa, missä hän myös opetti jonkin verran aloitellessaan kirjallista uraansa journalistina ja kustannustoimittajana.[10] Vaikka Marksonin ensimmäinen romaani julkaistiin jo 1950-luvun lopulla, hän tuli tunnetuksi vasta 60-vuotiaana 1980-luvulla Wittgenstein’s Mistress -romaanin myötä.[5] Sen jälkeen hänen suosionsa kasvoi tasaisesti siinä määrin, että hän totesi eräälle haastattelijalle: ”Eräs ystäväni sanoi, että minun pitää varoa, ettei minusta tule tunnettu tuntemattomuuteni takia.”[5]
Markson kuoli New Yorkissa, asunnossaan West Villagessa, mistä hänen lapsensa löysivät hänet vuoteestaan 4. heinäkuuta 2010.[1][11]
Myöhäistuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myöhäistuotannossaan Markson kehittää edelleen Wittgenstein’s Mistress -romaanin minimalistista ja viittaustentäyteistä tyyliä. Romaaneista puuttuu suurin osa perinteisestä romaanimuodosta. Läheisesti Marksonia itseään muistuttava[12] kirjailijahahmo pohtii taiteilijoiden vastoinkäymisiä halki historian. Lukijan luomislukossa hahmoa kutsutaan nimellä Lukija (Reader); This Is Not A Novelissa Writer; Vanishing Pointissa Author; ja Marksonin viimeisessä romaanissa, The Last Novel, hän on Novelist. Markson kuvaili romaanien tapahtumia: ”Minulla on hahmo, joka istuu yksin makuuhuoneessaan pää täynnä kaikkea, mitä hän on elämänsä aikana lukenut.” Marksonin kirjoitusporsessiin sisältyi ”muistiinpanojen raapustelua 3×5-tuumaisille luettelokorteille” ja korttien keräämistä kenkälaatikon kansiin, kunnes ne olivat valmiita käsikirjoitusmuotoon laitettaviksi.[13] Markson toivoi, että hänen neljä viimeistä romaaniaan julkaistaisiin joskus yksissä kansissa.[14]
Sarjan ensimmäisen osan Reader’s Block julkaisi Dalkey Archive Press vuonna 1996, ja sitä seurasivat This Is Not A Novel (Counterpoint, 2001), Vanishing Point (Shoemaker & Hoard, 2004) ja The Last Novel (Shoemaker & Hoard, 2007).
Reader’s Blockin suomennos Lukijan luomislukko ilmestyi ntamolta syksyllä 2015.
Suomennettu tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lukijan luomislukko suom. Kari Aronpuro ja Silja-Maaria Aronpuro, ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-609-9
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Epitaph for a Tramp Dell, 1959.
- Epitaph for a Dead Beat Dell, 1961.
- The Ballad of Dingus Magee; Being the Immortal True Saga of the Most Notorious and Desperate Bad Man of the Olden Days, His Blood-Shedding, His Ruination of Poor Helpless Females, & Cetera Bobbs-Merrill, 1965.
- Miss Doll, Go Home Dell, 1965.
- Going Down Holt Rinehart Winston, 1970.
- Springer's Progress Holt, Rinehart & Winston, 1977.
- Malcolm Lowry's Volcano: Myth, Symbol, Meaning Times Books, 1978.
- Wittgenstein's Mistress Dalkey Archive, 1988.
- Collected Poems Dalkey Archive Press, 1993.
- Reader's Block Dalkey Archive Press, 1996.
- This Is Not a Novel Counterpoint, 2001.
- Vanishing Point Shoemaker & Hoard, 2004.
- The Last Novel Shoemaker & Hoard, 2007.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Legacy.com Featured Tribute: David Markson Marksonin tarkkaa kuolinpäivää ei tiedetä. Hänen ruumiinsa löydettiin 4.6.2010
- ↑ Texier, Catherine: Old. Tired. Sick. Alone. Broke. New York Times, July 8, 2007. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ D. T. Max: David Foster Wallace, s. 161–163. Suomentanut Heikki Karjalainen. Siltala, 2020. ISBN 978-952-234-663-6
- ↑ David Foster Wallace. Overlooked, Salon, April 12, 1999. Retrieved December 3, 2014.
- ↑ a b c Bookslut interview with David Markson bookslut.com. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ a b Niagara Falls Reporter
- ↑ David Markson Bibliography madinkbeard.com.
- ↑ IMDB page for Dirty Dingus Magee imdb.com.
- ↑ David Markson: An Introduction madinkbeard.com.
- ↑ "David Merrill Markson" in Contemporary Authors Online, Thompson Gale, 2007.
- ↑ Long Island Press: David Markson, postmodern master, dead at age 82 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Palleau-Papin, Francoise. This Is Not A Tragedy. Dalkey Archive Press, 2011. Jodanto, s. xxvii: Lainaus Marksonilta: "Miten paljon siinä on minua itseäni? Se on täysin minua. Etenkin Lukijan luomislukossa, kaikki henkilökohtainen: Lukija ja/tai Päähenkilöt, ex-vaimo, ex-tyttöystvät, lapset, rahanpuute, eristyneisyys, sekaisin oleva elämä, ja/tai joitakin kaunokirjallisten tarpeen vaatimia seikkoja —ja tietysti väistämättä jonkin verran mielikuvitusta, esim. talo hautausmaalla— mutta jopa pienet esineet, kuten kaksi keltaista kiveä Masdalta tai Giotton Danten kopio — käytin sellaista, mitä minulla oli käden ulottuvilla. Onko se laiskuutta vai sitä, että käyttää sitä, minkä tuntee? Jokainen saa itse valita." ISBN 1-56478-607-2
- ↑ Markson, David. Vanishing Point. Shoemaker & Hoard, 2004. Pg. 1. ISBN 1-59376-010-8
- ↑ KCRW Bookworm Interview with David Markson
- ↑ David Markson: A Bibliography 20.4.2007. Madinkbeard. Viitattu 19.9.2010.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
