Dan Sullivan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Dan Sullivan
Yhdysvaltain senaattori
Alaskasta
3. tammikuuta 2015 –
Yhdessä Lisa Murkowskin kanssa
Edeltäjä Mark Begich
Henkilötiedot
Syntynyt13. marraskuuta 1964 (ikä 60)
Fairview Park, Ohio, Yhdysvallat
Puoliso Julie Fate (vih. 1994)
Lapset 3
Tiedot
Puolue republikaanit
Aiheesta muualla
www.sullivan.senate.gov

Daniel Scott Sullivan (s. 13. marraskuuta 1964) on yhdysvaltalainen poliitikko ja asianajaja, joka on toiminut Yhdysvaltain senaatissa Alaskan nuorempana senaattorina vuodesta 2015. Hänen nykyinen kautensa päättyy tammikuussa 2027.[1] Hän on republikaanipuolueen jäsen.

Sullivan työskenteli aktiivisesti Yhdysvaltain merijalkaväen palveluksessa vuosina 1993–1997, 2004–2006 ja vuosina 2009 ja 2013. Vuosina 1997-1999 hän toimi tuomareiden avustajana yhdeksännen piirin Yhdysvaltain hovioikeudessa ja Alaskan korkeimmassa oikeudessa. Työskenneltyään yksityisasiamiehenä Anchoragessa Alaskassa vuosina 2000-2002 Sullivan muutti Marylandiin työskentelemään Bushin hallinnossa. Hän työskenteli kansantalousneuvostossa ja kansallisessa turvallisuusneuvostossa ja toimi myöhemmin apulaisvaltiosihteerinä talous- ja liiketaloudessa. Hän oli Alaskan oikeusministeri vuosina 2009--2010 ja Alaskan luonnonvarojen osaston komissaari vuosina 2010–2013.

Sullivan oli ehdolla vuoden 2014 vaaleissa Yhdysvaltain senaatin paikalle, jota hallitsi demokraattinen vakiintunut Mark Begich. Elokuussa 2014 hän voitti republikaanien esivaalit kukistamalla Alaskan luutnanttikuvernööri Mead Treadwellin ja senaatin ehdokkaan 2010 Joe Millerin. Sullivan voitti Begichin yleisvaaleissa 47,96–45,83 prosenttiin, mikä on 6014 äänen marginaali 282400 annetuista äänistä. Hänet valittiin uudelleen vuonna 2020 ja voitti sitoutumattoman haastaja Al Grossin noin 13 prosenttiyksiköllä.[2]

Varhainen elämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sullivan syntyi ja kasvoi Fairview Parkissa Ohiossa, Sandran ( os Simmons) ja Thomas C.Sullivanin kanssa. [3] Hän valmistui Culverin sotilasakatemiasta Indianassa vuonna 1983. Vuonna 1987 Sullivan valmistui taloustieteen kandidaatiksi arvosanalla magna cum laude Harvardin yliopistosta. Vuonna 1993 hän sai suoritettua JD ja MSFS -tutkinnot Georgetownin yliopistossa. Hän oli Georgetown Law Journal -lehden jäsen ja suoritti harjoittelun Yhdysvaltain Columbia District Circuitin vetoomustuomioistuimessa.

Varhainen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asepalvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sullivan on toiminut Yhdysvaltain merijalkaväen osastolla vuodesta 1993 sekä aktiivisena että varalla. Sullivan, joka on viettänyt useita vuosia Anchoragessa sijaitsevassa tiedustelupataljoonassa, lähti alun perin aktiivisesta palveluksesta vuonna 1997, kun hän muutti ensimmäisen kerran Alaskaan, mutta hänet on sittemmin kutsuttu takaisin palvelukseen kolme kertaa: vuosina 2004–2006, jälleen vuoden 2009 alussa, ja kuuden viikon kiertueelle Afganistaniin heinäkuussa 2013. Vuonna 2011 silloinen eläkkeellä oleva kenraali John Abizaid, Sullivanin perhepohjaisen RPM International -yhtiön hallituksen jäsen vuodesta 2008, suositteli häntä ylentämään everstiluutnantiksi. Sullivan on sotilasarvoltaan eversti Yhdysvaltain merijalkaväen reservissä. Hän on puolustuksen ansiokkaan palvelumitalin vastaanottaja. [4]

Varhainen oikeudellinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sullivan toimi oikeuslakimiehenä Yhdysvaltain muutoksenhakutuomioistuimen tuomarin Andrew Kleinfeldin alaisuudessa Fairbanksin yhdeksännellä tuomioistuimella vuosina 1997-1998. [5] Vuonna 2000 Sullivan liittyi Perkins Coien asianajotoimiston Anchorage-toimistoon keskittyen liike- ja yhtiöoikeuteen.

Valkoinen talo ja ulkoministeriö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän neuvoi presidentti George W. Bushia ja kansallisen turvallisuuden neuvonantajaa sekä kansallisen turvallisuusneuvoston puheenjohtajaa. Hän lähti Valkoisesta talosta vuonna 2004. [4]

Vuonna 2006 Bush nimitti Sulivanin Yhdysvaltojen talous-, energia- ja yritysasiain apulaisministeriksi. Yhdysvaltain senaatti vahvisti yksimielisesti Sullivanin saman vuoden toukokuussa. Hän palveli tässä tehtävässä tammikuuhun 2009 asti. Palvellessaan apulaisvaltiosihteerinä hän omisti talon Anchoragessa ja jatkoi äänestämistä Alaskan vaaleissa poissaolijaäänestyksellä ja vaati Bethesdaa, Marylandia, ensisijaiseksi asuinpaikakseen verotustarkoituksiin. [6] [7]

Alaskan oikeusministeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan oikeusministeri Talis Colberg erosi helmikuussa 2009 Alaskan yleisen turvallisuuden komissaarin irtisanomiskandaalin vuoksi. Kuvernööri Sarah Palin nimitti Wayne Anthony Rossin oikeusministeriksi, mutta Alaskan lainsäätäjä hylkäsi Rossin. Palin nimitti sitten Sullivanin. [8] Hänet vannottiin virkaan kesäkuussa 2009. Alaskan lainsäätäjä vahvisti yksimielisesti Sullivanin nimityksen 9. huhtikuuta 2010. Sullivan, jonka kuvernööri Sean Parnell oli nimittänyt, erosi oikeusministerin paikalta 5. joulukuuta 2010 hänen tilalleen nimitettiin John J. Burns. [9] [10]

Alaskan luonnonvarojen osaston komissaari Alaska

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaskan kuvernööri Sean Parnell nimitti 18. marraskuuta 2010 pian valinnan jälkeen Sullivanin Alaskan luonnonvarojen osaston komissaariksi entisen komissaarin Thomas E. Irwinin tilalle. Vuonna 2013 toimikautensa aikana Sullivan lähetettiin Afganistaniin kuudeksi viikoksi hänen tehtävässään 4. meridivisioonan terrorismin vastaisen pataljoonan johtajana.

Yhdysvaltain senaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juliste Sullivanin senaattikampanjasta

15. lokakuuta 2013 Sullivan ilmoitti ehdokkuudestaan seuraavan vuoden Yhdysvaltain senaatin paikalle, jota piti istuva demokraatti Mark Begich.[11] Tukensa Sulivanille antoi Club for Growth. [12]

10. kesäkuuta 2014 Sullivan tarjosi Begichille Alaskan sopimuksen.[13] Tämä oli muokattu versio kansan lupauksesta. Tätä taktiikkaa oli aiemmin käytetty Massachusettsissa Yhdysvaltain senaatin vuoden 2012 kilpailussa Elizabeth Warrenin ja Scott Brownin välillä rajoittaakseen rajusti ulkopuolisten menoja. Begich hylkäsi sopimuksen. Ballotpedian mukaan kilpailun ulkopuoliset kulut osuivat lähes 40 miljoonaan dollariin. [14]

Sullivan voitti 19. elokuuta pidetyt republikaanien esivaalit, jossa äänestettiin kuka olisi republikaanien ehdokas senaatinvaaleissa. Sullivan sai 40 % äänistä.

Associated Press [15] ja CNN [16] julistivat 12. marraskuuta 2014, että Sullivan oli voittanut Begichin yleisvaaleissa noin 8000 äänellä tuloksin 48,6-45,4. Tuolloin jäljellä oli noin 31 000 ääntä, ja Begich kieltäytyi tunnustamasta häviötään. [17] Begich myönsi 17. marraskuuta, että sulivan oli voittanut vaalit. [18] Lopullisten tulosten mukaan Sullivan sai äänistä 47,96 ja Begich 45,83% äänistä.

Vuoden 2020 vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2020 vaaleissa Sullivan kohtasi itsenäisen ehdokkaan Al Grossin, ortopedisen kirurgin ja entisen kaupallisen kalastajan, jonka Alaskan demokraattinen puolue oli nimittänyt. Kilpailua pidettiin tasaisena ja jotkut kyselyt osoittivat, että kaksi ehdokasta olivat molemmat samoissa lukemissa. [19] Gross mainitsi "syviä juuriaan" valtiotansa kohtaan ja julkaisi useita kampanjavideoita, jotka saivat kansallista huomiota. [20] Sen lisäksi, että demokraattisen senaattorikampanjakomitean rahoittama Grossin ehdokkuus.

Sullivan kukisti Brossin 54%: sta 41%: iin, ja Alaskan Independence Party -ehdokas John Howe sai lähes 5% äänistä. [21]

Toimikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapresidentti Joe Biden vannoi Sullivanin virkaan 6. tammikuuta 2015.

Komitean tehtävät

Yhdysvaltain puolustusministeri Ash Carter ja senaattorit Joni Ernst, Dan Sullivan, John McCain, Tom Cotton, Lindsey Graham ja Cory Gardner osallistuvat vuoden 2016 kansainvälisen strategisten tutkimuslaitoksen Aasian turvallisuushuippukokoukseen Singaporessa.
  • Asevoimien komitea
    • Airlandin alakomitea
    • Valmius- ja johtamistuen alakomitea (puheenjohtaja)
    • Strategisten voimien alakomitea
  • Kauppa-, tiede- ja liikennevaliokunta
    • Lentotoiminnan, turvallisuuden ja turvallisuuden alakomitea
    • Viestinnän, teknologian, innovaatioiden ja Internetin alakomitea
    • Valtamerten, ilmakehän, kalastuksen ja rannikkovartioston alakomitea
    • Avaruuden, tieteen ja kilpailukyvyn alakomitea
    • Pintakuljetusten ja kauppalaivojen infrastruktuurin, turvallisuuden ja turvallisuuden alakomitea
  • Ympäristön ja julkisten töiden valiokunta
    • Kalatalous-, vesi- ja villieläinten alakomitea (puheenjohtaja)
    • Superrahastoa, jätehuoltoa ja sääntelyn valvontaa käsittelevä alakomitea
  • Veteraaniasiain valiokunta

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgetownissa ollessaan Sullivan tapasi tohtorinopiskelija Julie Faten. Sullivan ja Fate menivät naimisiin ja saivat kolme tytärtä. Fate on eläkkeellä olevan hammaslääkärin ja entisen Alaskan osavaltion edustajan Hugh "Bud" Faten ja Mary Jane Faten tytär, joka oli aikoinaan Alaskan alkuperäiskansojen liiton puheenjohtaja.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ SULLIVAN, Daniel Scott Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 9.1.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Axelrod, Tal & Zack Budryk. Sullivan wins reelection in Alaska, giving Republicans 50 seats in Senate, The Hill, 11. marraskuuta 2020.
  3. ↑ [1]. 17. tammikuuta 2016.
  4. ↑ a b c Lisa Demer: Candidate profile: Dan Sullivan, Marine and ex-resources chief, aims for US Senate seat. Määritä julkaisu!April 19, 2014. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Profile (Arkistoitu – Internet Archive), adn.com, April 19, 2014; accessed November 7, 2014.
  6. ↑ Profile, adn.com; accessed November 6, 2014.
  7. ↑ Joseph, Cameron: Tax assessor says Alaska's Senate hopeful was Md. resident thehill.com. September 30, 2014. Viitattu October 2, 2014.
  8. ↑ Article 3 - The Executive, law.justia.com; accessed September 9, 2016.
  9. ↑ Alaska Attorney General John Burns begins work, Fairbanks Daily News Miner, December 27, 2010.
  10. ↑ Jessica M. Karmasek,Burns is Alaska's new attorney general, Legal NewsLine, December 1, 2010; retrieved September 9, 2016.
  11. ↑ Former DNR Commissioner Dan Sullivan enters U.S. Senate race ktoo.org. September 15, 2013.
  12. ↑ Huey-Burns, Caitlin: Club for Growth Backs Sullivan in Alaska Race RealClearPolitics. March 12, 2014. Viitattu November 6, 2014.
  13. ↑ Sullivan: The 'People's Pledge' is back in Alaska. Wait, what the heck is that? washingtonpost.com. 10 June 2014. Viitattu 6 January 2018.
  14. ↑ United States Senate elections in Alaska, 2014 Ballotpedia. Viitattu 6 January 2018.
  15. ↑ Bohrer, Becky. Voted yes for Supreme Court Nominee Brett Kavanaugh 106/18. sSenator Sullivan's father's company RPM made parts for Boeing during the Reagan era. Republican Dan Sullivan wins Senate race in Alaska (Arkistoitu – Internet Archive), Associated Press, November 12, 2014.
  16. ↑ Peligri, Justin. Republican challenger defeats Begich in Alaska Senate race, CNN, November 12, 2014.
  17. ↑ Walshe, Shushanna. Alaska Senate Race: Why Democrat Mark Begich Refuses To Concede, ABC News, November 12, 2014.
  18. ↑ Joseph, Cameron. Begich concedes Alaska Senate race, The Hill, November 17, 2014.
  19. ↑ Burns: Al Gross is hoping to ride Alaska's independent streak to the Senate Vox. 22 October 2020. (englanniksi)
  20. ↑ Touchberry: A grizzly-fighting, independent doctor from Alaska could help Democrats turn the Senate blue Newsweek. 22 May 2020. (englanniksi)
  21. ↑ Alaska Senate election results 2020 NBC News.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dan_Sullivan&oldid=22342863”