Cthulhun kutsu
| Cthulhun kutsu | |
|---|---|
| The Call of Cthulhu | |
 Weird Talesissa julkaistun novellin ensimmäinen sivu. Kuvittaja Hugh Doak Rankin. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | H. P. Lovecraft |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Kustantaja | Weird Tales |
| Julkaistu | helmikuu 1926 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Cthulhun kutsu (The Call of Cthulhu) on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija H. P. Lovecraftin vuonna 1926 kirjoittama novelli, joka julkaistiin Weird Tales -lehdessä helmikuussa 1928. Novelli kertoo ”suurten muinaisten ylipappi” Cthulhusta ja häntä palvovasta maailmanlaajuisesta kultista.[1]
Lovecraft sai tarinaansa idean vuoden 1919 tienoilla näkemästään unesta. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin hän kirjoitti aiheesta kokonaisen kertomuksen. ”Cthulhun kutsua” pidetään usein ensimmäisenä Cthulhu-tarustoon kuuluvana tekstinä, ja se on yksi Lovecraftin tunnetuimmista tarinoista.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaotsikkonsa mukaan novelli on ”edesmenneen Francis Wayland Thurstonin” selonteko.[1] Thurston on löytänyt useita johtolankoja, jotka vihjaavat maailmanlaajuisen kultin toimintaan.
Ensimmäinen vihje löytyy nuoresta amerikkalaistaiteilijasta, joka on uniensa innoittamana tehnyt karmivan veistoksen tuntemattomasta muukalaisolennosta. Unessaan taiteilija kuuli oudot sanat: Cthulhu fhtagn. Myöhemmin paljastuu, että Louisianan rämemailla toimii kultti, joka rituaaliensa aikana messuaa: Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn eli ”Talossaan R’lyehissä kuollut Cthulhu odottaa uneksien”.
Kultti palvoo Cthulhua jumalana ja toimittaa tälle ihmisuhreja. Poliisin pidättämä kultin jäsen kertoo, että suuret muinaiset saapuivat tähdistä, kun maapallo oli vielä nuori. Suurten muinaisten ylipappi Cthulhu nukkuu vajonneessa R’lyehin kaupungissa ja odottaa valtansa uutta tulemista. Cthulhu puhuu herkimmille ihmisille heidän unissaan, sitä palvotaan salassa ympäri maailman. ”Kun tähdet ovat oikein”, R’lyeh nousee merestä ja hänen palvojansa juhlivat ”ekstaasin ja vapauden liekkimeressä”.
Thurston jatkaa tapauksen selvittelyä ja löytää Johansen-nimisen merimiehen jättämän selonteon. Johansenin laiva löysi Tyyneltämereltä tuntemattoman saaren ja saarelta autiokaupungin, jonka arkkitehtuuri oli ihmiselle vierasta. Miehistö löysi saarelta suuren oven, joka avautui hitaasti vapauttaen jättiläismäisen Cthulhun. Johansen oli ainoa miehistön jäsen, joka selvisi tapauksesta elossa ja järjissään. Paetessaan hän näki R’lyehin vajoavan takaisin aaltoihin.
Cthulhun olemassaolosta on niin suuri määrä toisistaan riippumattomia todisteita, ettei niitä voi kiistää. Thurston elää viimeiset elinpäivänsä pelossa: hän ymmärtää, että ihmiskunnan valta-asema maapallolla on lyhyt ja väliaikainen, ja tajuaa, että Cthulhun palvojat ovat aikeissa surmata hänet.
Kirjoittaminen ja julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen Cthulhun kutsua muistuttava synopsis löytyy Lovecraftin muistiinpanoista jo vuodenvaihteelta 1919–1920. Se perustuu hänen näkemäänsä uneen: ”Mies vierailee muinaisesineiden museossa – tarjoaa museolle hiljan tekemäänsä korkokuvaa – vanha & oppinut kuraattori nauraa & sanoo, ettei voi hyväksyä mitään niin modernia. Mies sanoo että ’unet ovat vanhempia kuin synkeä Egypti tai mietiskelevä Sfinksi tai puutarhojen vyöttämä Babylonia’ & hän oli muovannut veistoksen unissaan. Kuraattori pyytää häntä näyttämään luomustaan & ja kun hän niin tekee kuraattori kauhistuu, kysyy kuka mies mahtaakaan olla. Mies kertoo nykyaikaisen nimen. ’Ei – ennen sitä’, sanoo kuraattori. Mies ei muista paitsi unissa. Kuraattori tarjoaa korkeaa hintaa, mutta mies pelkää ja aikoo tuhota veistoksen. Pyytää satumaista hintaa – kuraattori aikoo kysyä museon johtajalta.” Nimi The Call of Cthulhu esiintyy ensimmäistä kertaa Lovecraftin elokuussa 1925 tekemässä päiväkirjamerkinnässä.[1]
”Cthulhun kutsussa” on vaikutteita teosofeilta, jotka jopa mainitaan novellin tekstissä. Teosofiasta saatuja ajatuksia ovat esimerkiksi uppoavat mantereet sekä ”kuolemattomat kiinalaiset”, joilla on hallussaan salattua tietoa. Esikuvana lienee toiminut myös A. Merrittin Kuutamon allas (The Moon-Pool, 1918), joka sijoittuu Ponapen saarelle ja kuvailee valtavaa, salaperäistä ovea, jonka avautuminen paljastaa hahmoille muinaisia salaisuuksia. Toinen kirjallinen esikuva löytynee Guy de Maupassantin ”Horlasta”, jossa kuvaillaan ”valloitushaluisten avaruusolentojen etujoukkoa” ja jonka Lovecraft mainitsee esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa.[1] ”Cthulhun kutsussa” on myös Lovecraftin aiemmasta ”Dagon”-novellista kierrätettyjä aineksia.[2] Yhdistäviä piirteitä ovat esimerkiksi meressä asuva suurikokoinen hirviö, tunnetun maailman ulkopuolella odottava ihmiskunnalle vihamielinen sivilisaatio sekä maanjäristys, joka nostattaa merestä tuntemattoman maan.[1]
Lovecraft kirjoitti ”Cthulhun kutsun” elo- tai syyskuussa 1926 ja tarjosi sitä tuoreeltaan pulp-lehti Weird Talesille. Päätoimittaja Farnsworth Wright hylkäsi tarinan, minkä jälkeen Lovecraft tarjosi sitä pienelle Mystery Stories -lehdelle. Lovecraft ei saanut tarinaa myydyksi, mutta näytti sitä kesäkuussa 1927 ystävälleen Donald Wandreille. Wandrei piti tarinasta ja kehotti Wrightiä harkitsemaan asiaa uudestaan. Hän myös vihjasi, että Lovecraft oli aikeissa myydä tarinan Weird Talesin kilpailijalle. Heinäkuussa Wright pyysi Lovecraftia lähettämään käsikirjoituksen uudestaan, ja ”Cthulhun kutsu” ilmestyi Weird Talesin helmikuun 1928 numerossa.[1]
Novelli oli mukana vuonna 1929 julkaistussa antologiassa Beware After Dark!, mikä tekee siitä yhden ensimmäisistä kovakantisessa kirjassa julkaistuista Lovecraftin teksteistä.[1] ”Cthulhun kutsu” ilmestyi myös ensimmäisessä pelkästään Lovecraftin novelleja sisältäneessä kokoelmassa The Outsider and Others (1939).
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Markku Sadelehdon mukaan ”Cthulhun kutsu” ”aloitti sen kauden, josta [Lovecraft] muistetaan ja johon hänen nimensä yhdistetään.”[3] Cthulhu-taruston suuret muinaiset esiintyvät novellissa ensimmäistä kertaa, ja ”Cthulhun kutsua” voidaan pitää lajityypin tärkeimpänä tekstinä.[4] Mytologian nimen keksi August Derleth vasta Lovecraftin kuoltua.[5]
Lovecraftin kirjeystävä Robert E. Howard mainitse ”Cthulhun kutsun” novellissaan ”Pimeyden kansa” (1931). Sen mukaan ”Cthulhun kutsu” on Edgar Allan Poen ”Usherin talon häviön” ja Arthur Machenin ”Kertomuksen mustasta sinetistä” ohella kaikkien aikojen paras kauhutarina.[6] L. Sprague de Camp kehui vuonna 1975 novellia erinomaiseksi ja ylisti sen suoraviivaista, sanomalehtimäistä kerrontaa. De Campin mukaan ”Cthulhun kutsu” oli ensimmäinen tarina, jossa Lovecraft yhdisti aiemmin esittelemänsä ajatukset johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.[4]
S. T. Joshin mukaan Lovecraftille ominainen kosminen kauhu esiintyi hänen varhaisissa novelleissaan lähinnä suurikokoisten hirviöiden muodossa, mikä Joshin mukaan oli ”kömpelö ja pinnallinen” ratkaisu. ”Cthulhun kutsussa” hirviön suuri koko tuodaan kuitenkin esiin ”Dagonia” hienovaraisemmin: ”Se oli vuori, joka käveli tai vyöryi.” (suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä.[7]) Joshi pitää kertomusta huomattavasti parempana kuin ”Dunwichin hirviötä”, joka niin ikään on eräs tärkeimmistä Cthulhu-kirjallisuuden esikuvista.[8]
Sovituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sandy Petersenin kehittämä ja Chaosiumin julkaisema roolipeli Cthulhun kutsu (The Call of Cthulhu, 1981) perustuu Lovecraftin teoksiin ja myöhempien kirjailijoiden Cthulhu-pastisseihin.[9]
- The H.P. Lovecraft Historical Society tuotti vuonna 2005 valmistuneen mustavalkoisen mykkälyhytelokuvan The Call of Cthulhu, joka voitti useita palkintoja ja sai kunniamaininnan monilla elokuvafestivaaleilla.[10]
- ”Cthulhun kutsusta” on tehty maailmalla myös näytelmiä. Vuoden 2015 marraskuussa Suomen ensi-iltansa Tikkurilan Teatterissa sai Aarne Lindenin käsikirjoittama näytelmäversio samasta tarinasta.[11] Turun ylioppilasteatteri esitti syksyllä 2020 omaa sovitustaan novellista.[12]
- Novellin mukaan on nimetty kaksi videopeliä: 2005 julkaistu Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth[13] ja 2018 ilmestynyt Call of Cthulhu.[14]
Suomenkieliset julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Luettelo suomennetuista H. P. Lovecraftin teoksista.
- ”Cthulhun kutsu”, Kuiskaus pimeässä. (Suomentaneet Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä) Helsinki: Jalava, 1989. ISBN 951-8954-15-1
- ”Cthulhun kutsu”, Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia. (H. P. Lovecraftin kootut teokset 1. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä) Helsinki: Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5
- ”Cthulhun kutsu”, Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita. (Suomentanut Lauri Lattu) Nysalor-kustannus, 2020. ISBN 978-952-727-543-6
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harms, Daniel: The Encyclopedia Cthulhiana, s. xiii. (Second Edition) Oakland, California: Chaosium, 1998. ISBN 1-56882-119-0 Archive.org. (englanniksi)
- Joshi, S. T. & Schultz, David E.: An H. P. Lovecraft Encyclopedia. Westport, Connecticut: London: Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN 978-0-313-31578-7 Google-kirjat. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Joshi & Schultz 2001, s. 27–30.
- ↑ Joshi & Schultz 2001, s. 57–58.
- ↑ Sadelehto, Markku: Esipuhe. Teoksessa Lovecraft, H. P.: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, s. 10. Helsinki: Jalava, 2009. ISBN 978-951-887-410-5
- ↑ a b De Camp, L. Sprague: Lovecraft: A Biography, s. 270–273. Garden City, New York: Doubleday & Company, Inc., 1975. ISBN 0-385-00578-4 Archive.org (viitattu 22.1.2021). (englanniksi)
- ↑ Joshi & Schultz 2001, s. 50–55.
- ↑ Howard, Robert E.: The People of the Dark. Weird Tales, huhti-toukokuu 1931. Project Gutenberg Australia. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)
- ↑ ”A mountain walked or stumbled”.
- ↑ Joshi, S. T.: A Subtler Magick. The Writings and Philosophy of H. P. Lovecraft, s. 140–141, 263. Gillette, New Jersey: Wildside Press, 1996. ISBN 978-1-880-44861-8 Google-kirjat (viitattu 26.1.2021). (englanniksi)
- ↑ Harms 1998, s. xiii.
- ↑ At last, the stars are finally right... (Arkistoitu – Internet Archive) The Call of Cthulhu — an HPLHS Motion Picture. The H.P. Lovecraft Historical Society. (englanniksi)
- ↑ Cthulhun kutsu (Arkistoitu – Internet Archive). Tikkurilan teatteri. Viitattu 27.1.2021.
- ↑ Cthulhun kutsu. Turun ylioppilasteatteri. Viitattu 27.1.2021.
- ↑ Kasavin, Greg: Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth Review. Gamespot 3.3.2006. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Lynn, Kevin: Call of Cthulhu review. Adventure Gamers 30.10.2018. Viitattu 27.1.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cthulhun kutsu Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Cthulhun kutsu on Wikiaineistossa- Mykkäelokuvasivusto (elokuva-arvostelu).
