Cristina Trivulzio di Belgiojoso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cristina Trivulzio di Belgiojoso
Cristina Trivulzio di Belgiojoso
Cristina Trivulzio di Belgiojoso
Henkilötiedot
Syntynyt1808
Milano
Kuollut1871 (62–63 vuotta)
Milano
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliitalia
Tuotannon kieliitalia, ranska
Aiheesta muualla
cristinabelgiojoso.it
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Cristina Trivulzio di Belgiojoso (1808 Milano − 1871 Milano) Belgiojoson ruhtinatar, Trivulzion markiisitar, oli italialainen isänmaanystävä ja kirjailija. Hän otti innokkaasti osaa Italian vapauttamispyrintöihin ja pakeni Romagnan kapinan (1830) kukistumisen jälkeen Ranskaan. Palattuaan Italiaan 1848 hän perusti omalla kustannuksellaan vapaajoukon, mutta joutui jälleen lähtemään ulkomaille, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Maanpaossa hän julkaisi tunnetut kirjeensä Souvenirs dans l'exil. Myöhemmin Milanoon siirryttyään hän vaikutti Italian yhdistämiseksi Savoijin johdolla.[1][2]

Belgiojoson vei politiikkaan onneton avioliitto ruhtinas Emilio Barbiano Belgiojoson (k. 1858) kanssa yhdistettynä kiinnostukseen Italian vapauteen. Vuoden 1830 kapinan jälkeen hän lähti Pariisiin, jossa hänen salongistaan tuli suurkaupungin kirjallisen ja taidemaailman kuuluisuuksien kokoontumispaikka. 1840-luvulla hän perusti useita lehtiä, joihin hän kirjoitti itse, ja julkaisi anonyymisti esseen Essai sur la formation du dogme catholique (1846). Hän palasi 1848 Milanoon, joka oli noussut kapinaan itävaltalaisia vastaan, ja varusti omalla kustannuksellaan vapaaehtoisjoukon.[1]

Joseph Radetzkyn voittojen jälkeen hän joutui jälleen lähtemään maanpakoon, ja hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Kun Rooma oli antautunut ranskalaisille, Belgiojoso lähti Italiasta, teki pitkiä matkoja ja palasi 1856 Italian kautta Pariisiin, kun hän oli onnistunut samaan omaisuutensa takaisin ja maastakarkotus oli kumottu. Pariisissa hän julkaisi muutamia kirjallisia teoksia, muun muassa Emina. Récits turco-asiatiques (2 nidettä, 1856), L’Asie Mineure et Syrie (1858) ja Scènes de la vie turque (1858). Hän osallistui kuitenkin yhä ahkerasti politiikkaan, ja häntä jopa epäiltiin osallisuudesta Felice Orsinin 1858 tekemään Napoleon III:n murhayritykseen. 1859 hän matkasi halki Italian edistääkseen Camillo Cavourin suunnitelmia ja perusti samoihin aikoihin lehden Italia, joka alkoi ensin ilmestyä Milanossa, sitten Torinossa. Vuoden 1860 jälkeen hän ei enää osallistunut julkiseen elämään.[1]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Souvenirs dans l'exil
  • Histoire de la maison de Savoie, Paris 1860 (Åbo Akademin kirjastossa)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Belgiojoso, Cristina, Nordisk familjebok, Uggleupplagan 2, palsta 1263 (ruotsiksi)
  2. ↑ Belgiojoso, Cristina, Tietosanakirja osa 1, palsta 936−937, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cristina_Trivulzio_di_Belgiojoso&oldid=22265749”