Swiftsure-luokka (taistelulaiva)
| Swiftsure | |
|---|---|
 kaavakuva luokan aluksesta |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
Swiftsure: 11 800 t (kuormattu) Triumph: 11 985 t (kuormattu) |
| Pituus | 146,2 m |
| Leveys | 21,6 m |
| Syväys | 7,7 m |
| Koneteho | 12 500 hv |
| Nopeus | 19 solmua |
| Miehistöä | 800 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
Swiftsure: 4 × 10"/L45 BL Mk VI tykkiä 14 × 7,5"/L50 BL Mk III tykkiä 14 × 14 naulan QF tykkiä 2 × 18" torpedoputkea Triumph: 4 × 10"/L45 BL Mk VII tykkiä 14 × 7,5"/L50 BL Mk IV tykkiä 14 × 14 naulan QF tykkiä 2 × 18" torpedoputkea |
| Ilmatorjunta |
2 × 12 naulan QF tykkiä 4 × 6 naulan QF tykkiä |
Swiftsure-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston kahden taistelulaivan muodostama alusluokka. Alukset olivat Chilen hallituksen tilaamia, mutta Britannian hallitus lunasti alukset ennen niiden valmistumista.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chile ja Argentiina olivat vuoden 1901 lopulla sodanpartaalla, jolloin Chile huolestui laivastonsa kyvystä vastata Argentiinan laivaston Italiasta tilattujen panssariristeilijöiden ARA Rivadavian ja ARA Morenon aiheuttamaan uhkaan. Sir Edward Reed, joka oli Chilessä terveydellisistä syistä, tapasi Chilen laivaston edustajia. Tapaamisissa tuotiin esille mahdollisuus joko ostaa tai valmistaa kaksi nopeaa vahvasti aseistettua taistelulaivaa Britanniasta. Ostamisesta luovuttiin, jolloin Reediä pyydettiin suunnittelemaan ja tilaamaan kaksi alusta. Chile tilasi 26. helmikuuta 1902 Constituciónin Armstrong Whitworthin Elswickin telakalta ja Libertadin Vickersin Barrow-in-Furnessin telakalta.[1]
Kriisi Argentiinan kanssa hiipui ja Argentiina suostui asettamaan panssariristeilijänsä myyntiin. Chilen taloudelliset mahdollisuudet tilaamiensa taistelulaivojen lunastamiseksi heikkenivät maan talousongelmien vuoksi ja Chile asetti alukset myyntiin alkuvuodesta 1903. Britannian hallituksen pelätessä,että Venäjä ostaa alukset se itse esitti alusten lunastamista. Britannian hallitus osti keskeneräiset alukset 3. joulukuuta 1903 Chileltä 2432000 punnalla. Alukset valmistuivat kesäkuussa 1904, jolloin ne liitettiin Britannian Kuninkaalliseen laivastoon nimillä HMS Switfsure ja HMS Triumph.[1]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusten aseistus oli muita Kuninkaallisen laivaston taistelulaivoja keveämpi. Aluksilla oli 10 tuuman pääaseet eikä standardin mukaisia 12-tuumaisia. Apuaseina oli kymmenen 7,5 tuumasta tykkiä, vaikka normaalisti käytettiin 6-tuumaisia.[2]
Suoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alusten suoja oli keveämpi kuin muilla tasitelulaivoilla, koska Chilen hallituksen vaatimuksena oli ollut pienehkö uppouma. Alusten kyljissä oli seitsemän tuuman panssarivyö ja tornien suojana oli 10 tuumaa terästä.[2]
Voimalähde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksiin asennettiin 12 kappaletta laajaputkisia hiiltä polttavia Yarrow-kattiloita, joihin kytkettiin kolme sylinteriset höyrykoneet kaksine akseleineen. Alusten hiilivarastot mahdollistivat 6250 merimailin toimintasäteen 10 solmun nopeudella.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Hore Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: King Edward VII -luokka – Seuraaja: Lord Nelson -luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |