Bellerophon-luokka (taistelulaiva)
| Bellerophon-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 18 894 t (normaali) |
| Pituus | 160,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 21,5 m |
| Syväys | 8,2 m |
| Koneteho | 23 000 shp |
| Propulsio | 4-akselinen, 18 × höyrykattilaa, 2 × höyryturbiinia |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 680–840 |
| Toimintamatka | 5 720 merimailia@10 solmua |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
10 × 12" tykkiä kaksiputkisina asennuksina 16 × 4" tykkiä 3 × 18" torpedoputkea |
Bellerophon-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston kolmen dreadnought-taistelulaivan muodostama taistelulaivaluokka. Ne olivat lähes täydellisiä kopioita HMS Dreadnoughtista. Ainoana erona toinen kolmijalkainen masto.[1]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alukset olivat hieman suurempia kuin Dreadnought, mikä mahdollisti paremman sisäosien suojaamisen.[1] Etummainen masto siirrettiin savutorven etupuolelle ja lisättiin toinen masto. Tällä kyettiin korjaamaan savun aiheuttamat haitat tulenjohtajien näkyvyydelle, mutta siinä epäonnistuttiin.
Aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreadnoughtiin sijoitetut 12 paunan tykit torpedoveneiden torjuntaan, poistettiin tehottomina ja apuaseiksi sijoitettiin 4 tuuman tykit.
Luokan aluksissa oli kymmenen BL 12 tuuman (304,8 mm) /45 cal Mk XI tykkiä sijoitettuna viiteen kahden tykin torniin. Apuaseina kuusitoista BL 4" (101,6 mm)/45 cal Mk VII tykkiin, 4 kolmipaunaista tykkiä sekä kolme 18 tuuman torpedoputkea.[1]
Suoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rungon panssarin paksuus oli 5-10 tuumaan (130-250 mm) ja kannen paksuus 0,5-4 tuumaan (15-100 mm). Apuaseiden taisteluasemien suojana oli 5-9 tuuman (130-230 mm)panssarointi ja pääaseiden torneissa 11 tuuman (280 mm) panssari. Tulenjohto tornin panssari oli 8-11 tuumaa (200-280 mm).[1]
Propulsio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokan alukset varustettiin nelivaihteisilla Parsons-turbiineilla, joissa oli 18 Babrock & Wilcox -kattilaa. Koneet antoivat laivan käyttövoimaksi 23000 hevosvoimaa ja 21 solmun nopeuden. Aluksen toimintasäde oli 5720 meripeninkulmaa ajettaessa 10 solmun risteilynopeutta.[1]
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokkaan kuului kolme alusta (HMS Bellerophon, HMS Superb ja HMS Temeraire), joista ensimmäinen laskettiin vesille samana päivänä kuin Dreadnought otettiin palvelukseen. Ne otettiin palvelukseen helmikuusta toukokuuhun 1909. Alusten miehistöksi tarvittiin 733 miestä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- World War I Naval Combat - HMS Bellerophon (englanniksi)
- MaritimeQuest Bellerophon-luokka (englanniksi)
| Edeltäjä: HMS Dreagnought – Seuraaja: St. Vincent -luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |