Clas Robert Segercrantz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Clas Robert Segercrantz

Clas (Claes) Robert Segercrantz (25. maaliskuuta 1808 Akaa4. lokakuuta 1879 Pietari) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen tykistönkenraali.[1]

Clas Robert Segercrantzin vanhemmat olivat Segercrantz-aatelissukuun kuulunut kapteeni Fredrik Segercrantz ja Maria Helena Fischer. Segercrantz valmistui 2. Pietarin kadettikoulusta ja aloitti sotilasuransa vänrikkinä 18. tykistöprikaatissa vuonna 1826. Prikaatinsa mukana hän osallistui vuosien 1828–1829 Venäjän–Turkin sotaan.[1][2] Segercrantz ylennettiin aliluutnantiksi 1832, luutnantiksi 1834, alikapteeniksi 1838 ja kapteeniksi 1843. Hänet määrättiin 11. tykistöprikaatin 3. kevyen patterin päälliköksi 1844 ja ylennettiin seuraavana vuonna everstiluutnantiksi.[1] Hän osallistui Kaukasian sotaretkiin.[2] Vuonna 1847 Segercrantz siirrettiin 7. tykistöprikaatin 2. raskaan patterin päälliköksi. Hän osallistui Unkarin kapinan kukistamiseen vuonna 1849, jolloin hänet myös ylennettiin everstiksi. Segercrantz määrättiin 8. tykistöprikaatin komentajaksi 1854, ja hän johti prikaatia Krimin sodassa vuosina 1854–1855.[1] Sodan aikana hän sai lokakuussa 1855 urheudestaan kultaisen sapelin ja joulukuussa 1855 ylennyksen kenraalimajuriksi.[1][2]

Vuonna 1859 Segercrantz määrättiin Kaukasian rintaman vasemman sivustan tykistökomentajaksi.[1] Vuonna 1863 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja määrättiin Terekin alueen tykistökomentajaksi. Seuraavana vuonna Segercrantz siirrettiin ensin Pietarin sotilaspiirin tykistökomentajan apulaiseksi ja sitten Odessan sotilaspiirin tykistökomentajaksi. Hänet ylennettiin tykistönkenraaliksi ja nimitettiin Venäjän sotaneuvoston jäseneksi heinäkuussa 1876.[1][2] Segercrantz kuoli virassa ollessaan.[1]

Segercrantzin puolisona oli vuodesta 1840 Helena Grigorjevna Tumanskaja. Heillä oli yksi poika ja yksi tytär.[1]

  1. a b c d e f g h i Clas Robert Segercrantz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 24.4.2020)
  2. a b c d Icke-Officiella Afdelningen. (ruotsiksi) Finlands Allmänna Tidning 10.10.1879, s. 1–2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.8.2023.